Pkausi: Priimustelua

by




Peruskausi lopussa

Peruskausi tuli perjantaina taputeltua. 8-viikkoinen rupeama tuntui toisaalta pitkältä siinä mielessä että ensimmäisistä viikoista ei ole enään kovinkaan paljon muistikuvia. Toisaalla aika on mennyt taas kuin siivillä, sillä vastahan Ystäväni (isolla Y:llä) Sami heitti minut etuportille josta istahdin perhoset vatsassa linja-autoon joka kuljetti vastaanottolinjaston alkuun.

Kahdeksan viikon aikana peruskaudella meille on opetettu sotilaan perustiedot ja - taidot. Moni alkuun turhalta vaikuttanut asia on ollut oikestaan hyvin oleellinen, ja lisäksi objektiivisesti ajatellen kaikki asiat täytyy kouluttaa sillä kaikki varusmiehet eivät asioita - yksinkertaisiakaan - tiedä saatika osaa. Seuraavilla kausilla vastuu ja vapaus toivottavasti lisääntyvät. Ensimmäisen viikon aamupaloista joilta lähdimme muodossa takaisin yksikköön on tultu jo hyvä askel kohti omien aivojen käyttöä.

Oma peruskauteni meni oikein mallikkaasti. Sain valintapisteitä 33 kappaletta 36 ollessa täysi tulos. Komppanian jaettu ykkössija siis. Sotilaan perustutkintoni pisteet 65 olivat komppanian parhaat jakamattomlla ykkössijalla joten tuosta tulee vielä pieni stipendi ja kunniakirja. Torkkelin risti olisi ollut hieno, mutta sitä ei peruskauden suorituksista tietääkseni jaeta enkä sen kiilto silmissä metsässä rämpinytkään.

Seuraava kauteni on AUK1, jota varten muutin kasarmin toiseen päähän 1. viestikomppaniaan. Seuraavat kuusi viikkoa ovat vielä erittäin oleellisia palveluksen suunnan määrittämisessä, mutta varovaisesti olen kuitenkin optimistinen haaveideni toteutumisesta.


Vika viikko

Viimeinen viikko itsessään oli aikamoista läpyttelyä. Ohjelma oli täytettä rästejä ja vastaavia sekä tietenkin edellämainittujen sotilaan perustutkinnon ja valintapisteiden julkaisua. Osalla haaveet kaatuivat ja osalla toteutuivat.
Torstai oli viimeinen päiväni toisessa pioneerikomppaniassa jota ylpeänä osasin kutsua jo toiseksi kodikseni. Fiilikset olivat jopa haikean tunteelliset hyvässä mielessä. Kävin kouluttajien huoneessa vielä kiittämässä kouluttajia, sillä sen he olivat ansainneet. Kävin myös johtajatuvassa kiittämässä vaikka harmikseni kaikki eivät olleet paikalla. Kiitos menestyksestä p-kaudella kuuluu säästelemättä sekä kouluttajille, 2.PionK varusmiesjohtajille sekä mielipiteitäkin jakaneelle yksikön päällikölle.

Perjantaina kohdallani oli muutto, ja voin sanoa että morttisäkkiä kannan tästedes oikein mielelläni. Survoin nimittäin koko kaappini sisällön sekä henkilökohtaisen omaisuuteni reppuihin ja otin asen kaulalle kun muutin. Se kokonaisuus alkoi jo vähän painamaankin. Perjantaina ohjelmassa ei käytännössä ollut muuta kuin muutto, ja pääsimme aikataulun mukaisesti kolmelta lomille.


Viikonloppu

Viikonloppuna kävimme työporukalla syömässä Huilissa kertaamassa erinäisiä työasioita menneistä ja tulevasta. Vaikka sähköposti ja puhelin on keksitty, ei kasvotusten tapahtuvan kanssakäymisen tärkeyttä pidä unohtaa - se valaa motivaatiota ja henkeä ihan eri tavalla kuin kasvottomat sähköpostit ja puhelut.

Tunnelma viikonloppuna oli hivenen haikeahko mutta samalla ylpeä. Yksi kausi jäi taakse, ja seuraava on alkamassa.

Willem, yrittäjä, aliupseerioppilas