Kulttuurishokki

by




Kuukausi mennyt niin ettei kirjoittaa ehdi

Kuukausi on edellisestä vierähtänyt, eikä siksi ettei nappaisi kirjoittaa vaan lievän aikatauluista johtuvan sotilaallisen aikahypyn takia. Tiivis 14-viikkoinen paketti on pakattu täyteen ohjelmaa - suurin osa oleellista ja todella mielenkiintoista mutta osa meidän upseerioppilaiden lisäksi myös suurinta paskaa mitä maa päällään kantaa.


Yrittäkää nyt edes! Miten Te olette tänne päässeet, epäilen onko teistä reservin upseereiksi!

Tää on varmasti tuttu aika monelle etenkin viestiRukissa majailevalle. Vaikka jokainen kuinka yrittäisi ja tsemppaisi, niin emme tähän mennessä ole onnistuneet kouluttajakokelaitamme mielyttämään - runturivit iltavahvarin jälkeen, ennätyksellinen 2.5 tunnin TKS, lukemattomat uudelleenjärjestymiset ruokailuun siirryttäessä ovat ihan arkipäivää.
Eräänäkin päivänä kuulimme kuinka santsari tokaisi oppilasjohtajalle ettei ikinä ole nähnyt niin siistiä tupaa kuin meillä. Läpi ei kuitenkaan voi päästää, joten pakkiemme luhien kulmat mitattiin ja kaksi niistä oli asteen pari vinossa. VM, UM.

Kuri on sellaista vääpeli körmy tyyppistä runnuttamista, joka valitettavasti on mielestäni melko kaukana syväjohtamisen kolmesta kulmakivestä innostus, oppiminen ja arvostus. Luottamuksen kiveen on läheinen suhde, sillä noin neljän viikon jälkeen voimme vakaasti luottaa siihen ettei ruokailuun ikinä siirrytä kerralla vaan uudelleen järjestytään tai taakse poistatutaan ihan tavan vuoksi.

Eipä tuo haittaa kun sen tietää, välillä meinaa porukka repeillä näille hommille ihan tosissaan. Toki nimi otetaan ylös jos liiaksi hymyilee. Ottaisin itse kuitenkin vähän erilaisen lähestymisen. Mainitakseni muutaman epäkohdan niin minkä helvetin takia edes siivotaan jos ikinä ei pääse läpi ja TKS loppuu ainoastaan ohjelman mukaan. Miksi pedata punkka kun joka tapauksessa niiden takia järjestäydytään uudestaan. Yrittäminen ja tsemppaaminen vaatii aina mahdollisuuden, ja kun sellaista ei 4 viikon aikana ala näkymään näkyy se väistämättä aika monen motivaatiossa. Kyllä me oikeesti siis ne punkat pedataan ja ollaan ajoissa, mutta noin ajatustasolla hommat voisi toki tehdä toisinkin.

Harmillista on myös se että toisaalla kun kokeisiin pitää aukista poiketen oikeasti jopa lukea ja harjoitussuunnitelmia suunnitella, ei niihin tunnu löytyvän aikaa kuin hiljaisuuden aikana tv-tuvasta. No, onhan se TKS tietenkin hurjan tärkeä pitää vähintään 2 tunnin mittaisena, mitäs minä noista tiedän.
Viimeistään tämä näkyy santsareiden johtajaprofiileissa jotka noin perstuntumalta menevät aika pitkälti autoritääriseen suuntaan sosiaalisten taitojen loistaen poissaolollaan.

Kasvatuksellisesti kuri on juuri sitä mitä pitää sillä ei me mihinkään rantaresorttiin haluttukkaan, mutta sen toteutusta ja suhteutusta mm. opiskeluun pitäisi arvioida uudestaan.

No ei mitään pahaa ettei jotain hyvääkin, mahtava paikkahan tämä on!

Nyt kun pakollinen vuodatus on vuodatettu ja kyyneleet pyyhitty ruokottoman 0.1mm parran päältä voimme luontevasti siirtyä niihin hyviin juttuihin joita Hamina tarjoaa.

Kouluttajat ja henkilökunta ovat poikkeuksetta aivan mahtavia. Ei asennevammoja, ei motivaatio-ongelmia, ei keskinkertaisuutta. Rukin kouluttajista kaikki on enemmän tai vähemmän poimittu marjoina kakun päältä ja se näkyy ihan joka päivä. Ammattitaitoa löytyy vaikka muille jakaa ja erityisesti se tapa jolla koulutus toteutetaan luokassa tai metsässä on tehokasta ja järkevää. Kertaakaan ei ole tullut sellaista Vekaralta tuttua fiilistä että ei helvetti meillä on sen yhden Ylil X:n vetämä koulutus. Sen sijaan välittyy fiilis että kouluttajille on oikeasti tärkeää että oppi menee perille ja vieläpä parhaalla mahdollisella tavalla. Mukavana yksityiskohtana "pura teltta - kasaa teltta" koulutus on enemmän tai vähemmän jäänyt ja mainitakseni piristävän uutuuden esimerkiksi maaston tiedustelu omatoimisesti yms. "johtajatason" hommat haastavat jo vähän aivosolujakin liikkumaan.

Miljöö ei voisi olla parempi. Kasarmimme rakennus nro. 26 on 1910 rakennettu punatiilinen kaksikerroksinen mökki. Metrin paksuiset ulkoseinät kätkevät sisäänsä kunnioitettavan määrän historiaa ja tuhansien edeltäjiemme jo menneet aamut. Rakennus ei ole mikään uudispaska, vaan siellä on jo 245 kurssia oppinsa saanut. Tykkään historiasta ja historiallisista paikoista, joten asian pohtiminen menneiden kannalta saa olon aika ylpeäksi. Vaikka rakennuksella on ikää 105 vuotta, on se käyttötarkoitukseensa kuntonsa puolesta hyvin soveltuva.

Muu varuskunta on about samaa tasoa, eli varsin tarkoitukseensa soveltuva. Päärakennus on jo todella hienossa kunnossa ja odotan kurssijuhlaa innolla.

Se mikä olemisesta tekee mukavaa on Haminan kaupunki - silloin kun sinne sattuu iltaohjelman kiireiltä pääsemään. Kasarmiltamme on 50 metriä pääportille, josta noin 300 metriä ensimmäiseen ravintolaan. Alle puolen kilsan säteellä onkin sitten useampia ravintoloita, pizzeriaa, apteekkia, alkoa sekä monenlaisia kauppoja. Iltavapaat tuntuvat oikeasti vapaa-ajalta ja jopa pieneltä lomalta kun vetää lomapuvun niskaan ja painuu kaupungille.
Iltapuuhissa saa kylläkin olla tarkkana sillä liian päissään ei kannata kassulle palata. Yksinkertaisesti siitä syystä että pahimmassa tapauksessa kurssilta lentää pihalle jos kovin pahasti perseilee, ja vähintään seuraavana aamuna 9 minuuttia aamutoimia voi olla melko haastava kokemus.

Tupakaverit ovat kaikki motivoituneita hommaan. Kaikenmaailman löysäilijät ja asennevammaiset on kitketty pois hyvin tehokkaasti. Tämä näkyy ihan yleisessä tekemisessä vaikkapa siivouspalvelussa, opiskelussa ja leireilläkin. Henki on jo 4 viikon jälkeen hyvä, ja varmaan tiivistyy entisestään viikkojen vieriessä. Siinä missä aukissa jokainen katsoi omaa punkkaansa ja kaappiansa, toimii tupa nyt ryhmänä jakautuen esimerkiksi siivouspartioon, tv-tuvan siivouspartioon ja kolmanteen taistelijapariin joka katsoo kaikkien kaapit messinkipesuria myöten identtiseen särmään.

Koulutus. Kuten jos sivusin, kasaa teltta - pura teltta -tyyppiset koulutukset ovat toivottavasti jääneet historiaan. Tällä hetkellä vaikuttaa aika lupaavalta, sillä taktiikan ja aselajiopin oppitunneilla saa todella olla hereillä ja asia on mielenkiintoista kun siihen jaksaa asennoitua oikein. Ei mitään hömppäpömppää niinsanotusti, vaan oikeita asioita mm. omasta ja vihollisjoukkojen kokoonpanosta jotka ainankin itseäni kiinnostavat kovasti. Maastossa asiat viedään sitten käytäntöön asti.


"Tunsin kun oikea kives alkoi hiljalleen kastumaan"

Neljästä viikosta kolme on vietetty kassulla yllämainituissa tunnelmissa. Toissaviikko meni kuitenkin PH1 harjoituksessa jossa opitut asiat vietiin käytäntöön. Ilmatieteen laitoksen mukaan toukokuumme on sateisin sitten vuoden 1961, ja se näkyi. Maanantaista torstaihin kestänyt harjoitus alkoi ihan hyvissä aurinkoisissa merkeissä - se näkyi myös meidän upseerioppilaiden naamoilla hymynä ja intona. Harjoituksessa käytiin läpi asioita kuten maastontiedustelua, AVT:tä ja useita koulutussuorituksia metsäfutiksesta aussiviestiin ja omaan rastiini sissiteltan kasaaminen. A-kontin mastoakin tuli nostettua pari kertaa.
Metsässä on mukavaa, ja sanonta pitää paikkansa juuri niin kauan kun ei sada vettä.

Viimeisenä iltana pilvet muuttuivat tummiksi ja vettä alkoi ripottamaan. Sitähän satoi tietenkin läpi koko yön. Varusteeni säilyivät tietenkin kuivina teltassa ja repussa jätesäkkeihin pakattuna, mutta aamulla tuli testattua sadetakin toimivuus vähän tarkemmin. Herättyäni olin tyytyväinen että en sattunut vuotavan kohdan alle teltassa, ja suunnittelin että säntään sateen läpi pihalle hienosti taitellun sadetakkini suojiin. Näin teinkin ja takki oli jopa kuiva sisältä kun sen oli taitellut hyvin. Aikaa teltan purkamiseen ja kyytiin heittämiseen oli noin puoli tuntia ja pääsimme ihan hyvin siihen aikamääreeseen.

Kun teltta oli purettu ja polttelin tupakkaa, tunsin kuinka kylmä vesi alkoi valumaan kastellen minut kalsareita myöten. Puoli tuntia myöhemmin olin jo aivan liko märkä lukuunottamatta sukkiani kun söin aamiaista mättäällä - vettä satoi, juotavaksi oli lämmintä vettä ja lusikoitavaksi laihahkoa kaurapuuroa. Katsahdin sateen keskellä pakkeihin seuraten kuinka isot pisarat loiskahtelivat puuron sekaan ja pohdin: "Tästä ei paljoa alemmas pääse". Kurjuuden maksimointia, ja päivä jatkui ilta 7 saakka samoissa märissä vaatteissa kunnes pääsin paljon odotettuun kuumaan suihkuun.


Oppilaskuntahommia

Oppilaskunta tekee paljon hommia mm. kurssikirjan, kuljetusten ja kurssijuhlan tiimoilta. Löysin kuin löysinkin paikkani Tiedotusosaston vpj ja Kurssikirjaosaston vastaavan toimittajan pesteistä. Tekeminen on aika lähellä siviilihommia joten ne tuovat mukavaa vaihtelua intin muuhun arkeen hyvinkin tasokkaassa seurassa. Intoa olisi ollut myös hallitusvirkoihin, mutta valinta olisi tarkoittanut kohdallani quattrokinkkua joten vedin hakemukseni pois keskittyen lomalla vähän työasioihinkin.

Oppilaskunnan hommissa on välillä hyviä sattumia, sillä viimeviikolla pääsin kuulemaan epv kenraali Lauri Kiianlinnan luennon aiheesta Suomi Ukraina ja Venäjä. Puolitoistatuntinen piti sisällään ajatuksia herättävän luennon Venäjän sotilaallisen voiman ja politiikan kehittymisestä, maiden välisistä suhteista ja niiden politiikasta. Sain herra kenraalilta myös luettavaa aiheeseen liityen: The developement of russian military policy and finland. En vielä ole tuota lukenut, mutta kiinnostus kieltämättä heräsi sillä on mukava lukea välillä muutakin kun iltalehden ja muun keltaisen lehdistön kohuotsikoita milloin mistäkin paisutellusta tapahtumasta.


Metsään haluan mennä nyt

Kohta on taas aika hypätä bussiin takaisin kassulle. Huomenna suuntaamme ensimmäiseen yhteistoimintaharjoitukseen ja haastankin kaikki lukijat tanssimaan jonkinlaisen aurinkotanssin sen puolesta että vettä ei sataisi ainankaan ihan joka päivä. Metsässä on todella mukavaa - kuten kirjoitin jos vaan ei sada.

Seuraava viikonloppu on vielä kiinni ja sen aikana tutustumme Maanpuolustuskorkeakouluun ja vietämme omaisten päivän. Viiden yön yhdistetty loma ja ilmoitushankintakomennus alkaa seuraavana tiistaina jonka jälkeen viikkoa vajaa puolet rukista onkin sitten jo takana. Viisiöisen aikana ehdin varmasti kirjoittamaan vähän kuulumisia, ja ne muutamat hauskat tapahtumat jotka eivät tähän tiivistelmään vielä mahdu.


Uo van Schevikhoven