Heihei Hamina, täältä tullaan Santahamina

by




RUK: Been there, done that. Kokelaaksi

Noniin, nyt se sitten loppuu, rukki meinaan. Edellisestä kirjoituksesta on taas hyvän tekosyyn saattelemana aikaa ihan luvattoman paljon - tosin on tässä nyt ollut ns. kaikenlaista hässäkkääkin.

Sitten edellisen kirjoituksen oli edessä vielä perusharjoitus numero kolme, ampumaleiri, kurssijuhla ja joha. Tuplakinkulla höystettynä tietenkin. Vettä on virrannut keravanjoessa sen verran että aika kultaa jo muistoja, mutta pistetäänpä sitten ne parhaat tänne.

PH3 harjoitus

Perusharjoitusten aatelia, nimittäin kolmepäiväinen harjoitus sattui juuri siihen ajankohtaan jota useimmat juhlivat itsenäisen Suomen kesänä. Hellettä piisasi ja aurinko helli ja hiosti nollavitosiin pukeutuneita upseerioppilaita ehkä vähän liikaakin.
Ensimmäinen päivä kului muistaakseni jonkinasteisessa nakkisuojassa, ja aina välillä löntystelimme laiskanlaisesti asemiin - kyseessä oli viimeinen harjoitus, ja se näkyi.

Olin parin kaverin kanssa lupautunut yöksi tiedustelureissulle tiedustelemaan kahden muun joukkueemme asemia aamuista hyökkäystä varten. Koska ryhmän käytössä ollut sissiteltta ei meitä kovinkaan kiinnostanut, majoittui partiomme kalustoauton lavalle ilta kymmenen maissa. Puoli yhden aikaan "heräsimme" ja kävelimme risteykseen josta jatkoimme kouluttajien kyydillä noin kilometrin päähän niinsanotun vihollisemme selustaan. Unohdinko mainita että sinä yönä satoi? Meidän (4J) sekä ykkösjoukkueen partioit saivat tehtävänsä ja lähdimme matkaan.

Eräs hyvinkin noheva taistelija ykköspartiosta päätti kaivaa esiin puhelimen karttasovelluksen ja gps:n. Melko huolettomina talsimme muutamia kilometrejä ykköspartion perässä kunnes he päättivät yhtäkkiä pinkaista kovaan juoksuun jättäen meidän partion keskelle metsätietä. Oppia ikä kaikki, sillä siinä vaiheessa ilmeemme kuvastivat lähinnä tunnetta "mitä sitä itseeän" kun aloimme katsomaan karttaa. Tiedustelimme tietä sijainnistamme muutamia kilometrejä vihollisen suuntaan saaden vain vaimeita äänihavaintoja sähkövoimakoneista, eli suomeksi aggregaateista.

Palasimme määräaikaan mennessä Y-pisteelle, ja kerroimme hivenen noloina että seurasimme ykkösjoukkueen partiota - olihan heillä gps. Ja nyt, hyvä lukija, paljastan sen verran että älkää hyvät ihmiset ikinä luottako kaveriin joka käyttää gepsiä suunnitukseen: ykkösjoukkueen partio suunnisti muutamia kilometrejä itään, vaikka vihollinen oli meistä lännessä! Että näin.

Kouluttajat olivat hyvin mielissään sattuneesta. Odotimme toista partiota parikymmentä minuuttia, ja lähdimme sen jälkeen kurvailemaan kello 0330 Lemin alueen pikkuteitä ristiin rastiin. Toista partiota ei löytynyt, ei kuulunut eikä näkynyt. Tunnin etsintöjen jälkeen ajoimme takaisin Y-pisteelle jossa luutnantti tokaisi: "Y-piste on miehitettävä, jäätte tänne. Onko teillä vettä, tulentekovälineitä tai puukkoa?". Vettä ei enään ollut, eikä puukkojakaan ollut. Sain luutnantilta puukon ja vettä. Vannoutuneena tupakoitsijana sytkäri minulta sentään löytyi. Tupakkaa oli ainoastaan yksi jäljellä, sillä alunperin tehtävämme olisi ollut palata ryhmitykseenne jossa minulla oli tietenkin kartsa repussa.
Defenderi ajoi tiehensä ja me jäimme sateen jälkeiseen raikkaaseen metsään keskellä yötä. Keräsin kuusista kuivaa oksaa, ja saimme aika nopeasti hyvän rovion lämmittämään hyisiä torsojamme metsän siimekseen. Tunnin odoteltuamme toinenkin partio tuli viimein paikalle - heitä ei vain ollut aikamääre juuri kiinnostanut ja he olivat tiedustelleet vihollista koko ajan jostain puskasta. Hieno homma, sillä olimme kaikki jumissa keskellä metsää. Toinen partio sai oitis vuoron hoitaa kaatuneita kuivia puita nuotioon, ja meidän partiomme yritti parhaansa mukaan levätä.
Empiiristen tutkimusteni mukaan on täysin mahdollista ahtautua intin sadetakkiin kokonaisuudessaan sikiöasentoon siten, että hyttyset eivät ihan kauheasti pysty puremaan. Rovio vierellä kuitenkin vuoroin poltti ja loisti poissaolollaan, ja niinsanottua lepäämistä varjosti myös pieni ajoittainen sade ja ne muutamat juuret jotka kasvoivat juuri kohdallani maassa.

Noin seitsemältä aamulla havahduimme defenderin ääneen, ja luutnantti hakikin meidät hyvin levänneinä ilman taisteluvarustusta, mihinkäs muuhunkaan kuin hyökkäykseemme jota varten eeppisesti epäonnistunut tiedustelureissummekin oli järjestetty. Hyökkäys sujui ihan hyvin, ja paluumatkan tein pasin kattoluukusta maisemaa katsellen.

Toisena päivänä osat vaihtuivat, eli me harjoittelimme puolustusta ja vihollisemme hyökkäystä vaunujen tukemana. Joukkueenjohtajamme oli tehnyt melko nopeat aikamääreet jonka jälkeen meidän oli määrä päästä tukikohtapalveluun. Viimeinen maastolaatikkokokoontuminen oli kuitenkin kello 2330 jolloin koko joukkueemme hajosi - puolustukseen nimittäin oli määrä tulla ruoska ylös, ruoska alas ja ruoska sivulle -temput kaiken muun lisäksi. Tämä ei joukkuetta selvästikkään mielyttänyt, sillä joukko hajosi, poimi maasta lahoja keppejä ja alkoi katkomaan niitä toistensa kypäriin. Kyllä, katkoimme lahoja klapeja toisiamme päähän hakkaamalla. Itse pysyttelin vähän sivummalla, sillä eihän se minunlaiselleni seniorille ollut sopivaa puuhaa. Näky oli kuitenkin melko utopistinen ja kuvastaa syvintä mahdollista joukkohajoamista mitä maa päällään kantaa.
Vietimme yön jälleen kalustoauton lavalla, sillä tila oli kortilla ja lavalla oli aika hyvä muutenkin nukkua. Aamulla keittelimme kahvit, kevensimme ja aloimme valmistautumaan mahdolliseen vihollisen hyökkäykseen. Hyökkäys piti ryhmämme osalta sisällään tunnin seisoskelun suon laidalla näkemättä vilaustakaan vihollisesta. Näin kyllä jonkin paarman, herhiläisen ja ampiaisen sekoituksen jonka harkitsin ampuvani mikäli se lähestyisi.

Päivä oli kuuma ja aurinko porotti, joten mikäs sen parempi lopetus sille olisi ollut kuin matkustaa kassulle pasin kattoluukussa seisten. Siinä vasta oli hyvä fiilis! Ei muuta kun huollot, suihkut ja pizzaa tilaukseen!


Ampumaleiri

Tässä paino sanalla leiri, nimittäin pääsimme sotkuun, saunaan, ja paistoimme makkaraa nuotiopaikalla. Niin, ja käytiin me vähän ampumassakin.
Linjamme oli jaettu kolmeen joukkueeseen (normaalisti neljä), ja kolmosjoukkueemme maanantaipäivä koostui odottamisesta. Odottamisesta. Odottamisesta ja odottamisesta. Odotimme nimittäin 0900 - 1630 metsässä aurinkoa ottaen siirtymistä majoitusalueelle. Majoitusalueelle kasasimme nopeasti teltat näkkäreiden päälle ja painuimme saunaan. Saunasta virkistyneenä siirryimme Pahkajärven sotilaskotiin josta sai kätevästi ostettua myös makkaraa nuotiolla grillattavaksi. PH3 harjoituksessa tapaamamme haminan kuski vielä sattui samaan aikaa sotkuun ja heitti meidät defenderillä suoraan teltoille. Ei paha päivä. Paistettiin loppuilta makkaraa, kipinää ei tarvinnut pitää.

Aamu alkoi tummissa merkeissä. Pilvet varjostivat taivaanrantaa ja ilmatieteenlaitos vahvisti pelkomme. Tulisi satamaan. Paljon.
Siirryimme moduuleilla ampuma-alueelle jossa kakkos ja kolmosjoukkue harjoittelivat joukkueen puolustusammunnat. Ammunta oli itsessään aika mahtava, sillä siihen kuului yksi itkk, raskasta kertasinkoa eli apilasta käyttävä partio sekä samaan aikaan maalialueelle ammuttu tykistön heittimistön keskitys. Kranaattien ja tykinkuulien hento vihellys ilmassa oli aika aavemaisen kuuloinen, ja viesti siitä että ei kannata olla siellä minne ne tippuvat. Kaksi pamausta kaukaisuudessa, viisi sekuntia, vihellystä, ja kaksi tumahdusta joissa maa tärisee puolen kilometrin päässä.
Aika jonka odotimme toista joukkuetta, odotimme kalustoautojen pressujen suojassa sillä ulkona tuli koko päivän enemmän tai vähemmän kaatamalla vettä.
Lopuksi sitten bussilla, kotiin eihän siinä sen ihmeempää.

Joha

Ota selvää.


Kurssijuhla

Kurssijuhla oli mahtava kokonaisuus josta riittäisi kerrottavaa vaikka kuinka paljon. Kauniita naisia, ja yksi kaunein niiden joukossa nimittäin punaiseen mekkoon pukeutunut Paulani. Videota ja kuvamateriaalia löytyy aika hyvin kurssin facebook sivuilta. Sivistyneesti pämpätessä ilta meni oikein mukavasti ilman minkäänlaisia järjestyshäiriöitä. Anniskelupisteitä oli runsain määrin, ja mikä tärkeinä niin sää suosi meitä jälleen ennätyslämpimällä päivällä.

Kahdentoista maissa siirryimme busseille jotka kuljettivat parit hotelleille. Oma hotellimme oli vantaan tikkurilassa sijaitseva sokoshotel vantaa. Olin hotelliesimiehenä ja haasteeni oli jakaa kortit nopeasti, sillä busseissa oli reilu kolmesataa humalaista nuorta jotka tahtoivat yökerhoon. Olin jo edellisenä päivänä pyytänyt hotellin henkilökuntaa jakamaan huonekortit kuuteen pinoon, eli jokaiselle bussille oma pinkkansa. Bussiesimiehet toimivat mallikkaasti ja koko joukko saatii alle kymmeneen minuuttiin sisään hotelliin kortteineen päivineen. Hyvin suunniteltu on melkein kokonaan tehty =)
Aamulla heräsimme Paulan kanssa ajoissa, söimme hyvän aamiaisen ja kävimme kahvilla. Puolilta päivin oli aika pakata kaikki oppilaat takaisin autoihin, ja sekin sujui mallikkaasti kenenkään puuttumatta - kiitos hyvien bussiesimiesten.


Loppufiilikset

Viimeinen ilta rukissa on käsillä, ja tätäkin on jo tunti tullut kirjoitettua. Kurssi 246 on ollut mahtava kokemus. Aika on suorastaan lentänyt, ja nyt kun tuttavapiiri on laajentunut tuvan, joukkueen, linjan, komppanian ja viimein kurrssin tasolle se yhtäkkiä loppuukin. Tapaamme varmasti vielä, ja suunnitteillakin on jo muutama yhteinen tapahtuman siviilin puolella. Huomenna tähän aikaan palloilen ensimmäistä kertaa Santahaminassa kokelaana. Ylpeänä ja ryhdissä, mutta nöyränä siis eteenpäin.

-Willem