Syväluotaava thrilleri yrittäjyyteen

by




Kesäkuussa tapasin kansanedustaja Matti Vanhasen sekä hänen assistenttinsa Jari Flinckin. En sattumalta vaan koska olen Suomen Yrittäjien kautta Matin 'nimikkoyrittäjä'. Käytännössä siis kerron päättäjille ajatuksiani yrittäjän arjesta jotta he saavat läheltä seurata minkä asioiden kanssa painin.

Moni asia Suomessa on erittäin hienosti. Osa vähemmän hienosti.


Korkea alv ja rahtikustannukset kampittavat pienvientiä

Suomen yleinen alv on 24 %, Luxemburin 15 %. Eroa 9 % suoraan kuluttajan hinnassa. Keskieuroopan edulliset postikustannukset vastaan Suomen postihinnoittelu. Varsinaisia valttikortteja...


Emme elä vain mediamurroksen aikaa. Kuluttaminenkin muuttuu. Ensin tuotteet ostettiin kivijalkamyymälästä. Sitten tulivat 90-luvun postimyyntikuvastot. Lähempänä menneisyydessä ovat Suomalaiset verkkokaupat. Nyt elämme maailmanlaajuisen verkkokaupan kulta-aikaa.


Rajoilla ei ole väliä. Tuote ostetaan mistä sen saa nopeasti ja edullisesti. Verkkokauppayrittäjänä mietin Suomen kilpailukykyä tällä saralla usein. Emme voi jäädä jalkoihin kansainvälisessä kilpailussa. Pienvienti ei yrityskohtaisesti tuo samanlaisia lukuja vientitaseeseen kuin isot telakkatilaukset tai suuryhtiöiden touhut, mutta 20, 500 tai 5000 pienviejää tuovat. Vientitaseen panoksensa lisäksi pienet pitävät kiinni osaavasta, Suomalaisesta työvoimastaan ja luovat uusia työpaikkoja.


Muistakaamme ettei vienti ole vain tukkien kaatamista metsästä - se on hyödyn luomista. Turisti Suomessa on vientiä - hän tuo rahaa ja saa vastineeksi Suomalaista palvelua. Tuotteen valmistaminen ulkomailla, laaduntarkkailu sekä tuotekehitys Suomessa ja ammattitaitoinen myyminen ulkomaille ovat myös vientiä. Mikä tuo rahaa Suomeen on vientiä, ja kaikki mikä vie sitä pois Suomesta on tuontia.


Kun perusasia on avattu, päästään varsinaiseen pulmaan. Suomesta on todella kallista lähettää mitään ulkomaille, eikä korkea arvonlisäverokaan tilannetta helpota. Suomalaisen yrityksen on mahdollista rekisteröityä verovelvolliseksi kaikkiin Euroopan maihin ja myydä kunkin maan verolla kyseiseen maahan. Järjestely on kankea eikä esimerkiksi yritykseni noin 600.000 € liikevaihdolla ole järkeä, saati mahdollista laskuttaa kaikkien Euroopan maiden arvonlisäverokannalla, puhumattakaan siitä kuinka sekaisin kuluttaja menee joutuessaan valitsemaan eri EU-maiden verojen välillä.


Yhteiseurooppalainen, pienyrittäjille ja kuluttajalle helppo järjestelmä olisi kaikkien kannalta paras ja selkeä.


Lista eri maiden arvonlisäverkannoista löytyy mm. Tästä

Vertailun vuoksi, Suomesta Saksaan saa postin hintalaskurin perusteella 10kg paketin hintaan 30 €, ja Saksasta Suomeen hintaan 21.33 €.
Postin laskuri
Saksan postin verkkokauppa, 10kg paketille

Hinnoista voi ja kannattaa tinkiä, mutta tässä on suhde luku kuluttajahinnoin.


Työllistäminen - hei ei mennä naimisiin!

Ei ole irtisanomisperustetta 'paska työntekijä'. Pitäisi olla. Ei siksi, että työntekijöitä voisi vaihtaa kuin sukkia ,vaan siksi että työn tarjoaminen ja työn tekeminen olisi mahdollisimman helppoa ja riskit osapuolille mahdollisimman pienet.


Isoon yritykseen mahtuu niitä joilla into katosi 90-luvun lamaan. Pienessä yrityksessä tarvitaan ihmisiä jotka ovat täysillä mukana. Vastineeksi työntekijä saa vertaisensa työporukan ja ammattilaisen palkan. Jos koeajan jälkeen polveen kehittyy krooninen nuha ja Facebook on suosituin sivu, on aika vaihtaa maisemaa. Cut your losses. Jos ei kiinnosta, niin miksi teeskennellä?


Eli. Mitä helpommin pääsee eroon, sitä helpompaa on ottaa töihin. Oikukas ja tiimiin sopimaton yksilö on valtava riski ja kulu pienelle yritykselle, joka pahimmillaan merkitsee yrityksen menestymistä tai lopettamista.


Työntekijän kannalta ajatus voi kuulostaa negatiiviselta. Väitän että tämä mahdollistaa myös paremmat palkat. Kun jokainen tuottaa 100 % panoksen, menestyy yritys ja se voi kilpailla parhaimmasta työvoimasta - palkalla ja työoloilla. Jos tiimiin tulee mätä omena, se heitetään pois. Muut eivät maksa tämän henkilön palkkaa omalla työpanoksellaan, vaan saavat sen omaan taskuunsa.


Kannatan myös ensimmäisen sairaslomapäivän palkattomuutta. Vastuu terveydestä ja työteosta pitää olla sekä yrittäjällä että työntekijällä. Yrittäjän ei kuulu kantaa vastuuta yksilöiden elämäntapavalinnoista. Kuten edellisessäkin kohdassa, ne jotka huolehtivat kunnostaan ja terveydestään saavat enemmän kun palkkaresursseja ei kuluteta tuottamattomaan, vaan tuottavaan työhön.


Työntekijät ovat yrityksen tärkein voimavara. Heistä tulee huolehtia, heidän toiveitaan kuunnella ja tarjota ammattilaiselle kunnon työkalut. Yksikään yritys ei pärjää ilman hyviä työntekijöitä.


Ei rikkailta köyhille, vaan laiskoilta köyhille!

Asia jonka korjaisin jos saisin päättää on järjestelmämme tukiviidakko ja työnteon kannattamattomuus. Yhteiskunnan pitää huolehtia kansalaisistaan, se on totta. Pitääkö sellaisistakin huolehtia jotka eivät edes itse tahdo huolehtia itsestään vaan jäävät muiden elätettäväksi vaikka kuinka pitkäksi aikaa? Ei mielestäni.


Laskisin työttömyyskorvausta etenkin pitkäaikaistyöttömillä joilla ei ole syytä olla työttömänä. Ja hei! Se että on insinöörin paperit ei ole syy olla ottamatta vastaan muutakin duunia. Vastaavasti sen säästön ohjaisin täysimääräisenä matalapalkkaisille henkilöille veroprosentin laskuna.


Mihin ihmeeseen tarvitsemme vuonna 2015 lisäveroprosenttia? Yksi prosentti kaikkeen tekemiseen, tuli sitten pari sataa mätkyjä tai palautuksia.


Suomessa pitää voida ansaita, ja työn tekemisen on oltava kannattavaa ja kannustavaa.



Kuluttajansuoja - kuinkas yrittäjänsuoja?

Tilaanpa tästä tuotteen, siinähän on joka mahdollinen ominaisuus listattu, 360 kuva, ja google täynnä käyttökokemuksia. Tää o hyvä! Ostoskoriin. Klik... Klik... Ja sitten nukkumaan.
Aamulla: Voi kun päätä särkee, aikamoinen krapula. Ei alkoholista vaan ostamisesta. En minä sitä tuotetta sittenkään tahdo, eihän se oikeastaan ole minun ongelmani että tilasin sen.


Samaan aikaan yrityksessä: Kappas, joku tilannut erikoisen tuotteen joka valmistetaan tilauksesta tehtaalla. Kiva juttu, infotaanpa asiakasta toimitusajasta ja kaikesta muusta oleellisesta.


Kuluu hetki ja tuote saapuu. Tuotteen ilmoitetaan olevan noudettavissa. Asiakas lupaa noutaa seuraavana päivänä. Asiakasta ei kuulu ei näy, ja hetken kissa-hiiri leikin jälkeen voi yrittäjä todeta että oli oikein mukavaa tilata varastoon kallis tuote jonka todennäköisyys mennnä kaupaksi toiselle asiakkaalle on marginaalinen. Tuote luultavasti poistetaan tappiolla.


Asiakas päätti, ettei sittenkään tahdo tilaamansa tuotetta, eihän hänellä ole vastuuta asiasta.


Näin toimii kuluttajansuoja etämyynnissä. Kuluttajalla on 14 päivää aikaa tutustua tuotteeseen ja halutessaan palauttaa se. Poikkeus tähän ovat asiakkaan erityisten vaatimusten mukaan tilattavat tuotteet, kuten muki omalla painatuksella. Se että tilataan harvinaisen auton kallis osa, tai kallis ja iso televisio tehtaalta, ei taas ole customia - löytyyhän se valmistajan hinnastosta ja se on tietenkin täysin sarjavalmisteista tavaraa.


Asiakas voi tehdä todella paljon hallaa tilaamalla ja sitten perumalla. Edes näkemättä tuotetta, joka etämyyntisäännösten henkikin on - tutustuminen tuotteeseen.
Tuotteeseen tutustuminen on helppoa. Googlaa nimi, niin alkaa tulla käyttökokemusta ja vertailua toisen perään. Erikoistuotteissa ei ole kyse yksilökohtaisista rintaliiveistä vaan tietyt ominaisuudet omaavasta tuotteesta, ja se joko käy tai on käymättä - ei se katsomalla (tai etenkään mieltä muuttamalla) mihinkään muutu.


Yrityksellä on tietenkin vastuu kertoa kaikki oleellinen fakta tuotteesta joka on käytön kannalta oleellista. Asiakkaalla puolestaan velvollisuus tutustua vähintään yrityksen tarjoamaan tuotetietoon.

Kuluttajansuoja on hyvä keksintö mutta on jäänyt aikaan jolloin postimyynnillä käsitettiin vaatteiden tilaamista Elloksen postimyyntiluettelosta. Kuluttajalla on oltava vastuu tekemisistään sillä niinhän yritykselläkin on.


Faktanurkkaus: Kuka tuon perutun tilauksen lopuksi maksaa? No toinen asiakas tietenkin. Yrityksen pyörittäminen on matematiikkaa ja kaikki menot, olivat ne sähkölasku, palkkoja tai tuotehävikkiä, rahoitetaan asiakashinnoin.
Jälleen voisimme poistaa kivikautisia säädöksiä ja saada palkallamme enemmän. Suomalaiset eivät ole idiootteja. Jokainen kykenee päättämään ostoksistaan vastuullisesti.


Oppisopimus - win-win!

Opiskelu itsessään on erittäin suotavaa ja kannattavaa niin yksilön kuin yhteiskunnankin kannalta. Opiskelu vuositolkulla, tai edes muutamia vuosia puhtaasti tukien varassa ei ole niinkään kustannustehokasta, eikä se tuota samanlaista työkokemusta kun oppisopimus.


Työllistän tällä hetkellä yhden oppisopimusopiskelijan yrityksessäni. Tilanne on kaikille voitokas. Yhteiskunta ei kuluta varoja kaverin istuttamiseen koululla vaan maksaa maltillisen korvauksen yritykselle (luokkaa 150 €/kk).


Yritys saa motivoituneen, sitoutuneen ja nuoren työntekijän, joskin sillä kustannuksella että kouluttaa kaveria. Saattaa siinä työnantajakin oppia jotain uutta.


Työntekijä saa koulussa istumisen sijaan samat tiedot ja lisäksi työkokemusta sekä palkkaa joka on koulussa istuvien kavereiden tuloihin nähden aivan eri tasolla. Kaikki siis voittavat.


Oppisopimus ja yritysten yhteistyö koulujen kanssa on lempiaiheitani. Siitä on vaikea keksiä mitään negatiivista sanottavaa. Se on myös yhteiskuntamme kannalta kustannustehokasta ja tulokset hyviä.

Varsinaisia kehitysideoita en oppisopimukseen keksi, paitsi tietenkin sen edellytysten parantamisen sillä malli on jo hyvä.
Se mikä kaipaa huomiota on joidenkin koulujen suhtautuminen oppisopimukseen. Oppisopimuskeskus on loistava kumppani, mutta kouluilta on ajoittain saanut tivata vastauksia ja aikatauluja hyvinkin pitkään. Tämä pointti tosin on täysi yksittäistapaus, sillä pääosin kokemukset kouluista, mm. Keuda, Laurea ja Pornaisten peruskoulut ovat erittäin positiivisia kun heidän kanssaan on tehty yhteistyötä.


Yrittäjyys- ja työelämäkasvatus, sekä opetussuunnitelmat

Olen ollut aktiivisena mukana kuntamme yrittäjyys- ja työelämäkasvatuksessa. Tänä syksynä onkin tuhannen taalan paikka vaikuttaa, sillä nyt luodaan opetussuunnitelmat jotka ovat käytössä vuosikymmenen päähän.


Asiathan ovat varsin yksinkertaisia. Opetetaan lapsille kuvitteellisten prosenttien sijaan alv, tai lasketaan Maijan mansikoiden sijaan kuinka monta neliötä kattopeltiä tarvitsee jos rakentaa talon. Sitten voi vielä laskea paljonko pellit maksavat, ja paljonko niistä menee veroa valtiolle.
Luokkaretken järjestelyissä ja varainkeruussa laitetaan oppilaat oikeasti ajattelemaan mistä se raha tulee. Ostetaan popppareita kahdella eurolla, myydään ne paistettuina kuudella.


Se, miten yhteiskunta toimii, ja miten siellä pärjää - oli yrittäjä tai työntekijä - on tärkeää sisällyttää myös peruskoulutukseen. Näin yhteiskuntaamme kasvaa yksilöitä jotka uskaltavat yrittää, osaavat ajatella töissä mistä se oma palkka oikeasti tulee, ja pärjäävät olivat sitten työntekijöitä tai yrittäjiä. Tälläiset yksilöt pärjäävät aina.


Suomen tulevaisuus on kannattavassa työssä ja yrittämisessä. Siivellä eläjille meiltä ei tule herua sympatiaa.


Willem, yrittäjä