Vintti pimeenä?

by




Viides tammikuuta kutsuu Vekaranjärvi

Ikää on kertynyt 28, firma ollut 8 vuotta. Myöhään meni, muttei siksi etteikö olisi hyvittanut, vaan firma vei kaiken ajan. Kaksoiskansalaisena ja vapautettuna sain elokuussa 2014 idean että jospa vielä kuitenkin.

Aluetoimistoon kävellessäni oli elokuisia perhosia vatsassa useampia

Mietin että mitä mä nyt sain päähäni. Yliluutnantti otti vastaan ystävällisesti, ja kysyi että olenko nyt ihan varma. Olin.
Palveluskelpoisuuden korotusta varten piti hakea ajantasainen lääkärinlausunto ja toimittaa aluetoimistoon. Syyskuussa 2014 syntymäpäivänäni pistin kuoreen tarvittavat dokumentit ja päätin että nyt mennään eikä meinata.

Kutsu kutsuntatilaisuuteen tuli viikon päästä ja minua pyydettiin saapumaan lokakuun lopulla Tuusulanjärven rantaan jossa varsinainen päätös asiasta tehtäisiin ja saisin tiedon palveluspaikastani. Tilaisuudessa oli monenlaista hakijaa ja asiaa. Kun odotin vuoroani toimiston edessä kuuli majurin äänensävystä millä asialla edellinen oli ollut kun hän kutsui seuraavan. Oma vuoroni koitti, ja annoin kopiot jo aikaisemmin lähettämistäni asiakirjoista ja kirjoittamastani saatteesta. Raudankova majuri ei näyttänytkään niin pelottavalta kuin miltä kuulosti, vaan jopa hymyili. Seuraavaksi olikin jo kädessä valtion kustantama matkalippu Vekaranjärvelle.

Tässä vaiheessa ajattelet, ettei mulla kyllä kaikki ole ihan kohdallaan

On kuitenkin.

Elämä hymyilee: mulla on kuvankaunis nainen, firma, oma isohko asunto hyvällä paikalla, harrastuksia, neljä autoa, ystäviä - elämä. Kaikki siis enemmän kuin kondiksessa niin rahassa kuin rakkaudessa. Pitkäaikaiset ystäväni tietää että olen joskus erikoinen tempauksissani. Jatkan nyt samaa linjaa.
Olen kahdeksan vuotta raatanut niska limassa siivoojana, timpurina, varastomiehenä, ohjelmoijana, myyjänä, kuvaajana, mekaanikkona, autonkuljettaja - eli yksinkertaistettuna yrittäjänä. Ei mulla ole ollut kesälomia tai vuotta vaihto-oppilaana. Tää on mun välivuosi vaikka vähän yleisestä linjasta poikkeaakin.

Jos mennään sitten vähän syvemmälle ajatusmaailmaan ja minuun

Olen aina ollut myönteinen maanpuolustusta kohtaan ja viihtynyt eräilyn ja vastaavan sissitoiminnan piirissä lapsesta pitäen.
Intti on kalvanut sisimmässä, koska en halua mennä siitä mistä aita on matalin. Kaksoiskansalaisena kun saa valita, niin se oli aikaisemmin helppoa: en mene, koska vaihtoehto olisi pistää firma kiinni. Nyt tilanne on kuitenkin eri, sillä firmassani on kolme mathavaa tyyppiä töissä. Seuraava vuosi tulee olemaan kaikille neljälle melkoista kasvun aikaa kun en ole täällä pyyhkimässä kenenkään ahtereita, vaan vastuuta ja uusia asioita tulee kaikille ja kovalla tahdilla.
Minulle tämä on tilaisuus ottaa etäisyyttä, miettiä mitä haluan seuraavan kahdeksan vuoden tuovan tullessaan ja katsoa tarvitaanko mua siellä firmalla oikeasti niin paljon kuin kuvittelen.
Koulutustaustana minulla on lukio ja tuote- ja prosessikehittäjän sekä yritysjohtamisen erikoisammattitutkinnot. Intin jälkeen aion työn ohella opiskella liiketaloutta.

Mites se parisuhde?

Tyttöystäväni Paula ei kovin asiasta perustanut kun otin sen elokuussa puheeksi. Seuraavana päivänä hän osoitti miksi hän on maailman paras tyttöystävä. "En mä voi sua estääkkään, joten menet jos tahdot ja sillä mennään.".

Parisuhteen lisäksi piti miettiä firmaa

Yritykseni Race Performance Oy myy autojen viritys- ja varaosia, ja on ollut pystyssä reipas 8 vuotta. Se tuo leivän pöytään. Olen pitänyt itseäni melko korvaamattomana, ja nyt jouduin kyseenalaistamaan uskomukseni. Vuoden päästä nähdään olinko oikeassa.
Työntekijäni ovat sekä iältään että alalle melko nuoria poislukien Jaana, joten paljon opittavaa on vielä. En kuvittelekkaan että voisin unohtaa työt vuodeksi. Päädyin siihen että seuraavasta vuodesta tulee kaikkien aikojen paras: jätkät oppii - osittain pakosta - sen mitä on oikea vastuu siitä että hommat hoituu, koko tiimi oppii miten työt ja vastuut jaetaan tehokkaasti, ja minä opin olemaan tarttumatta arkisiin asioihin ja keskittymään oleelliseen.

Mites sitten luottamustoimet?

Lokakuussa minut valittiin Pornaisten Yrittäjäyhdistyksen puheenjohtajaksi. Ennen valintaa kerroin avoimesti että menen armeijaan. 18 vuotta palvellut puheenjohtaja Juha luovutti isot saappaansa jotka lupasin täyttää.
Aluksi pestin vastaanotto mietitytti kovasti sillä en tahdo liikaa hommia, meillä on yhdistyksessä hyvä hallitus jonka avulla saamme hommat varmasti hoidettua kunnialla. Kun tämän vuoden vetää puheenjohtajana, niin ovat seuraavat sitten kuin kedolla tanssisi.

Mitenkäs oma kondis?

Viimeinen mietittävä oli tietenkin oma kondis ja motivaatio, ja se miksi oikeasti tahdon mennä. Kuntohan on hyvä sillä urheilen useita tunteja viikossa painien ja olkkarin matolla punnerrellen. Sään ollessa kohtuullinen on pyöräilykin ihan jees. Henkistä kanttia löytyy yrittäjän ammatin tuloksena aika reippaasti, joskin vaikein ehkä intissä helpottava asia on univaikeudet kun tuhat päivän asiaa pyörii päässä. Täydellinen en ole, mutta tuossa vuoden aikanahan sitä sitten kehittyy.

Miksi sitten oikeasti menen?

Ab Suomi Oyn toivon ensisijaisesti tarjoavan minulle vuoden pestin jonka saan vetää täysillä. Tällä iällä ei lähdetä vemppailemaan tai löysäilemään, vaan homma vedetään niin että välillä vähän vituttaakin, ja tämä on se mikä motivoi tuonne lähtemään. Täysillä!
Veikkaan että Suomessa on aika monta yrittäjää jotka menevät inttiin. Googlailin ahkerasti yrittäjien inttikokemuksia ja yleinen linja oli about niin että firma konkkaan ja armeijaan. Varusmieheksi -opaskin kehoittaa pistämään firmaa pauselle. Kirjoitan tässä tulevaisuudessa tänne vähän kuulumisia siitä miten yrittäjyys ja intti yhdistetään ja vielä niin että firmakin kasvaa ja tuottaa voittoa. Toivon että kirjoituksistani on apua sekä ihan tavallisille palvelukseen astuville sekä etenkin yrittäjille jotka asian kanssa painivat.

Firmaa ei tarvitse sulkea, hyvästä ura-askeleesta ei tarvitse kieltäytyä eikä etenkään kannata lempata tyttöystävää.


Willem, yrittäjä