Miksi inttijohtamista mollataan?

by




Paras opetus vihreissä: Johda edestä, johda esimerkillä

Viikonloppuna juttelin kaverini Akin kanssa hyvistä johtajista. Aki on, miten sen sanoisi usein eri mieltä kanssani. Keskustelut ovat kuitenkin aina opettavaisia ja pistävät ajattelemaan. Pistivätkin ja eilen pudotellessani mahtavan kevätauringon paisteessa ja lintujen laulaessa lunta hallin katolta tulin ajatelleeksi intin johtajaoppien soveltamista arkeen.


Siis kiteytettynä että asia tehdään koska jäbä kulmahuoneessa pyytää, ei koska se käskee.


Rukissa opetetaan johtamaan edestä. Avataan lisää. Se ei tarkoita vain olemista fyysisesti joukon edessä joskin se toki vaatimus joskus onkin. Se tarkoittaa mielestäni johtamista esimerkillä. Sitä että kun muut luovuttaa niin itse jatketaan tai yritysmaailmassa tartutaan toimeen vaikka tehtävä näyttäisi mahdottomalta.


Johtajan on oltava valmis tekemään ja osata tai ainankin tuntea kaiken mitä alaisiltaan edellyttää.



Joukon kunnioitus pitää ansaita oli se työyhteisö tai jalkaväkijoukkue. Keinot sen ansaitsemiseen ovat melko yksinkertaisia: pitää olla reilu ja teoilla osoittaa että on valmis tekemään ja osaa sen minkä muilta edellyttää.


Inttikirjoituksia lukiessa esiin nousee välillä erästä Hermusta vapaasti siteeraten jätkät joilla läpyskä rinnassa erottaa johtajan johdettavasta. Termi johtaja on tuossa väärin. Kyseessä ei ole johtaja vaan johtajaharjoittelija. Vasta sitten kun on mokannut itsensä, luovuttanut liian helpolla tai menettänyt jonkun luottamuksen voi oikeasti olla johtaja. Silloin nimittäin tietää automaattisesti mitä tehdä ja mitä ei jotta joukko arvostaa johtajaansa. Kukaan ei ikinä myöskään ole valmis. Jos kuvittelee olevansa niin on pahasti metsässä. Koko ajan pitää oppia ja mennä itseensä.


Yritysmaailmassa pätevät samat säännöt. Pomo on sellainen joka huutelee ja vittuilee. Kiillottaa omaa egoaan ja luistaa tosipaikassa vastuusta. Pahimmassa tapauksessa pomolla on pulska ja turvallinen kiinteä kuukausiliksa.
Johtaja on se joka tekee tarvittaessa pisimmän päivän, huoltehtii siitä että porukka on toimintakykyinen ja tietää mitä alaisiltaan vaatii. Johtaja tekee mitä sovitaan ja asettaa joukon edun omansa edelle.


Urheilussakin pätee sama vielä vahvemmin sillä ihmiset eivät yleensä saa siitä palkkaa. Esimerkiksi kamppailuvalmentajat Mehis ja Kalle Sisugymiltä ovat paikkansa ansainneet. Teoillaan eli sitoutuneisuudella ja taidolla. Auktoriteettia ei kyseenalaisteta vaikka joskus vähän haastetaankin. Moniko tahtoisi urheilla joukossa jonka vetäjä ei osaisi mitään eikä esimerkillään näyttäisi suuntaa?


Inttipuolella pitää vielä muistella viime kesää jossa komppania miehiä rk62 ja shortseihin sonnustautuneina seisoi sateessa klo 01 rannalla odottaen käskyä mars. Kapteeni L seisoi laiturilla. Osa porukasta jätti harjoituksen kesken tuossa tilanteessa.

Yllätyimme suuresti kun kapteeni itse hyppäsi täydessä varustuksessaan järveen. Hänen kasvoiltaan näki ettei vesi ollut lämmintä. Vasta sitten kävi käsky marssia järveen. Se oli edestä johtamista sekä sanan varsinaisessa että symbolisessa merkityksessä.
Inttikriitikoille kerrottakoon että kyseisessä rukin harjoituksessa etsittiin omia rajoja, eli toiminta oli varsin tarkoituksenmukaista.


Olen kirjoittanut tässä ansaitsemisesta ja pehmeistä arvoista. Kuinkas tiukan paikan tullen? No sitten käsketään! Kun joukko arvostaa ei kukaan kyseenalaista epämukavaakaan käskyä.


Haastan kaikki esimiesasemassa laittamaan itsensä likoon ja johtamaan edestä omalla esimerkillä arkipäivän asioissa. Se ei aina ole kivaa enkä väitä että itsekkään osaan tai onnistun. Kun se onnistuu se kuitenkin palkitsee ja tuottaa joukon joka saa aikaiseksi ja antaa kaikkensa kun se tarvitaan! Iso käsi meidän huipputiimille Arille, Rikulle ja Jaanalle!

Toissa viikonloppuna olimme Samin kanssa MPK yhdistyksen vapaaehtoisella hajautetun taistelutavan talvikurssilla. Kun kysyttiin löytyykö upseeristosta vapaaehtoisia ryhmänjohtajia niin käsi piti tietenkin nostaa. Ero varusmiesaikaan oli aika iso sillä taisin olla ryhmäni nuorin. Viikonlopusta ei sen enempää, mutta tuli aika hyvä fiilis kun vuoden rauhanturvaajanakin ollut ryhmäläinen kiitti kädestä pitäen hyvästä ryhmyrin vedosta. Viikonloppu opetti aika paljon koska porukka oli tasokas ja kaikki tietenkin vapaaehtoisia.

Puolustusvoimille heitän seuraavan pallon: Laittakaa kokelaat joskus johtamaan itseään keskimäärin 20 vuotta vanhempaa reserviläisjoukkuetta tai -ryhmää. Se opettaa paljon!.

Lukusuosituksena aiheeseen liittyen: The Servant, James C. Hunter

-Willem. Yltiöpositiivinen yrittäjä


PS: Inttijohtamista mollataan joskus koska sen luullaan olevan sulkeissäännön puitteissa toteutettua paraatitoimintaa.

PPS: Julkaisin pienen sivuprojektin, nimittäin www.fiksut.fi kesätyöportaalin. Reippaan viikon ollut avoimena testauksessa. Oikeita ilmoituksia voi toki jo lisätä