P-kausi viikot 1 ja 2

by




Kaksi ensimmäistä viikkoa inttiä on takana. Loma tuli ihan tarpeeseen, sillä loman aikana kyhäsin kasaan tämän sivuston, kävin syömässä Järvenpään Huilissa työporukan kanssa ja sain kultani kainaloon. Kirjoituksesta tuli aika megalomaaninen, eli koitan jatkossa tiivistää nämä per viikko ettei tule ihan näin pitkiä. Kuvia kyseltiin facebookin puolella, mutta säännöt kuvaamisesta intissä on aika tiukat joten niitä ei nyt toistaiseksi tule.

Ensimmäinen päivä

Ystäväni Sami heitti Vekaralle, ja se oli mukavampaa kun roudata kamat julkisilla. Päivä ei olisi voinut olla parempi, ilma oli kylmä ja kuulas. Varuskuntaan päästyäni istahdin portilla odottavaan bussiin joka vei konehalliin eräänlaiseen vastaanottolinjastoon huumekoirineen päivineen. Useimmille löytyi suoraan oikea yksikkö, mutta jouduin itse odottamaan kunnes eräs kapteeni arpoi minulle paikan.

Hallista matka jatkui liinavaatevarastolle, josta kävelin kotiyksikköön, eli toiseen pioneerikomppaniaan. Taas oli odottelua, sillä
a.) kukaan ei osaa kirjoittaa mun sukunimeä oikein ja
b.) mitkään paperit ei olleet vielä tulleet perille, joten mun nimeäkään ei ollut missään listoissa.
Yksikön varapäälikkö, rouva kapteeni, määritti mulle tarkemman sijainnin eli ykkösjoukkueen ja ykköstuvan.
Morttisäkkiä sitten vaan hakemaan. Olin sopivasti jonon viimeinen, joten siinä missä muut hyppi kuorma-auton lavalle, mä hyppäsin toisen alokkaan kanssa lämpöiseen kabiiniin lyhyelle matkalle. Säkki täyteen, auton lavalle ja takaisin yksikköön. Tässä vaiheessa huomasin että sehän oikeasti on aika painava. Itselläni on onneksi kohtuullinen kunto joten säkki ei tuottanut ongelmia, mutta paria alokasta autoin kantamaan säkin ylös portaita. Illalla sitten laitettiin kamat kaappiin, tehtiin punkka ja lähdettiin iltapalalle.

Iltapalan jälkeen joukkuueen kouluttava luutnantti otti minut haastatteluun. Sanotaanko niin, että haastattelussa ja sulkeisissa kaverissa on aika iso ero, hehe. Luutnantti kyseli vähän fiiliksiä ja asennetta inttiä kohtaan, ja ilmoitin että täysiä mennään ja vuosi ollaan.

Olin henkisesti varautunut siihen ettei uni tulisi kovin hyvin, mutta nukahdin noin puolessa tunnissa. Tuvan jätkät on kaikki mukavia näin kahden viikon perusteella, ja oli kiva yksityiskohta ettei kukaan kuorsaa niin että ikkunat helisee. Herkkäunisena olin varautunut korvatulpilla ja käytänkin yhtä tulppaa "yliherkkänä".

Ensimmäinen viikko

Viikko jatkui marssin harjoittelulla, rokotuksilla, aseiden haulla ja muulla perushommien opettelulla. Armeijassa opetetaan kaikki, ja se on turhauttanutkin välillä koska tähän menessä mikään ei ole ollut uutta, mutta silti pitää harjoitella esim. miten korvatulppa pistetään korvaan. No, eipä siinä muuta kun pilke silmäkulmaan, autopilotti päälle ja funtsimaan jotain ihan muuta kun sitä oppituntia korvatulpista.

Mainitsemisen arvoisia ensimmäisellä viikolla olivat P1 peruskokeet. Niissä testattiin matemaattista, kielellistä ja hahmotuksellista lahjakkuutta. Kussakin osiossa muistaakseni 20 tai 25 kysymystä jotka vaikeutuvat loppua kohden. Perstuntumalta kokeet menivät erittäin hyvin, ja tein ne pienellä "sykkeellä".
Perjantaina päästiin viimein sotilaskotiin. Tai siis oltais päästy. Palvelukseen nimittäin astui 2034 alokasta, ja Vekaran kolmikerroksinen sotku oli tupaten täyteen ahdettu. Hieno paikka jossa on oma pizzeria ja marketti, mutta ensimmäisinä iltoina ihan tukossa.

Karkin ja pikkusuolaisen kulutus räjähti, sillä tauoilla oli aina mukava pistää suu makeaksi mieltä piristämään. Siviilissä en syö käytännössä lainkaan makeisia. Sunnuntai oli siihen asti paras päivä koska oli omaisten vierailu ja rakkaani Paula tuli puhtaan sukka- ja bokserilastin kera paikalle. Teki hyvää saada kulta kainaloon.

Perjantaina kirjoitin myös pienen rakkauskirjeen kotiin. Toki tekstarit kulkee, mutta ihkaoikea kirje on vaan 100 kertaa parempi kun watsapp viesti - siinä on jotain vähän romanttisempaa ja aidompaa.

Toinen viikko

2. viikko käynnistyi hyvissä merkeissä. Inhoamani ohjatut aamutoimet joissa 3min aikana käydään kusella ja pestään hampaat loppuivat. Nyt on 20 - 30 min aikaa valmistautua. Siinä missä ensimmäisellä viikolla palasimme ohjatusti syömästä, pääsimme 3. joukkuetta lukuunottamatta palaamaan omatoimisesti yksikköön. Itsenäinen palaaminen on pop, sillä en jaksa notkua syömässä puolta tuntia, vaan syön ja juoksen röökipaikan kautta yksikköön jolloin mulle jää hyvin 15 - 20 min aikaa tehdä ihan mitä huvittaa, eli esim. tsekkaa firman mailit tai käydä kiireettömällä täysistunnolla.
Oppituntien välillä katson valmiiksi mitä tehdään seuraavaksi, pistän varustuksen sen mukaan, ja sitten neppailen kunnes käsky käy. Noin yleisesti oon huomannu, että kun tekee varusteiden vaihdon ja vaikka punkan heti alkuun ja löysäilee vasta sitten, ei ikinä myöhästy tai mene edes tiukalle.

Ammuntaa

Ammuntaa harjoiteltiin kuivana useasti ja paljon ampuneena silmälappu tuntui epämielyttävältä sillä osaan jo nyt ampua molemmat silmät auki. Ihan rentoa puuhaa tähtäillä jäkkipenkin pohjaa kun sitä ei ota turhan vakavasti. Ensiviikolla päästään Mikkeliin ampumaradalle ihan ampumaan kovia. PionK on perinteisesti ollut prikaatin paras ammunnoissa, joten sitä tulee harjoiteltua kuulemma paljon.

Jengi vaan nukkuu

Yleinen rytmi palveluksessa on se, että ruokailun jälkeen on oppitunti tai vastaava löysä, jonka jälkeen sitten ennen seuraavaa ruokailua jotain liikunnallista. Osa porukasta nukkuu tunneilla, ja pari kertaa kouluttajat on ne tyypit herättäny vähän ikävämmällä tavalla. Itse oon ollut skarppi, sillä tuntien asioita kysellään viikkokokeissa ja ne ikäänkuin pitää osata. Lisäksi mielestäni yö on nukkumista varten.

Lihaskuntotestit

Perjantaina ennen lomille lähtöä oli lihaskuntotesti. Vedin sen 14/15 pisteillä joka vähän harmittaa, koska vatsoissa sain 43/min, kun täydet pisteet olis tullu 46/min lukemasta. Vauhdittomassa pituudessa yllätyin, sillä loikkasin 2.62m jolla irtosi täydet pojot. Punnerustestissä vedin ~50 punnerrusta 35 sekuntiin jonka jälkeen löysäilin sillä maksimipisteet tuli jo 46/min tuloksesta.

Puhelin ja työhommat alokasaikana

Maanantaina kävin yksikön vääpelin puheilla. Kerroin olevani yrittäjä ja vastuussa myös firman suuntaan, ja tahdon olla toki vuoden mutta hoitaa myös siviilivastuut kunnialla. Mukavahko ylil. tokaisi että kah, meillä on välillä tälläisiäkin tapauksia, ja käytät sitten kännykkää meileihin miten parhaaksi näet kunhan se ei häiritse palvelusta. Tää helpotti hommia sillä kännyköistä on tullut porukalle eniten sanomista ja osa porukasta on saanut hakea ne sitten päivystäjän pöydältä.

Isompia työasioita en ole ehtinyt tai oikeastaan halunnutkaan tehdä vielä viikolla sillä 3G takkuaa ja aikataulu on tiukka. Eipä ole ollut tarvettakkaan kun tein valmiiksi paljon töitä. Viikonloppuisin on aikaa keskittyä, ja viikolla tsekataan mailit ja nopeat jutut. Nyt viikonloppuna kirjoittelen vielä pari uutiskirjettä, ja jos aikaa jää niin suunnittelen jätkille seuraavaa viikkoa.
3G on iltaisin ihan tukossa. Soneran kortilla takkuaa pahasti, mutta puhelimen Elisan liittymä toimii kohtuullisesti mailikäytössä. Tästä syystä mm. ohjelmointihommat jää viikonlopuille.

Iltavapailla on hyvin aikaa pohtia työhommia joten kynä+paperi -yhdistelmä on ollut ahkerassa käytössä. Hyvin suunniteltu on nimittäin enemmän kun puoliksi tehty eikä piittaa 3G yhteyksistä pätkääkään. Viikolla kirjaan mm. ylös niitä asioita jotka pitää viikonloppuna tehdä, ja tarpeen mukaan suunnittelen monimutkaisempia valmiiksi.

Huilissa työporukan kanssa

Eilen lauantaina kävimme Huilissa syömässä työporukalla ja olin todella tyytyväinen. Äijät kerto että ihan ihmeellisiä asioita on jäänyt päähän kun ei voi enään suoraan kysyä kaikkea "takapenkiltä". Myynti ja tilaukset näytti hyviltä ja tulevien viikkojen suunnitelmat on hyvin selvillä. Positiivinen ongelma on se että tekemistä on paljon. Tekeminen firmalla nopeutuu kuitenkin kokoajan kun tähän muutokseen alkaa tottumaan.
Sovimme porukan kesken että pistävät mulle joka päivä pienen yhteenvedon tärkeimmistä asioista niin pysyn parhaiten kärryillä. Tekstarit tulee myös hyvin perille, ja niihin vastailen päivän mittaan aina suht nopeasti.

Henkilökohtaiset varustukset, ja mitä piti ottaa mukaan

Kaikki raahaamani kama tuli oikeastaan tarpeeseen. Otin mukaan perus buranat, panadolit, berocca tabseja ja hygieniavälineitä. Partakoneen latailen aina kotona ettei tarvitse siellä 3 pistorasian kesken vuorotella kun muut tahtoo ladata puhelinta. Samaten tila on aika ahtaalla joten ihan turha pitää ylimääräistä laturia mukana.

Puhelimen laturin vaihdoin. Aikaisempi oli 5v 1A, mutta löysin 5v 2A version joka karkeasti lataa tuplanopeudella. Tuvan kolmen pistorasian takia on olellista että saa nopeasti ladattua ja muutkin ehtii ladata. Lisäksi mulla on 6000mA akkulaturi kaapissa jolla voin hätätilassa ladata ettei jää hommat tekemättä.

Yhteenvetona kaksi ensimmäistä viikkoa

Täyttä kaaosta. Muutama alikessuista on välillä yhtä pihalla kun alokkaat, mutta kun ei ota sähellyksiä liian vakavasti tai itseensä menee hyvin. Odotan innolla että homma menee omatoimisemmaksi ja pääsee erottumaan edukseen. Oli fiksu veto lukea sotilaan käsikira jo ennakkoon läpi, sillä mm. sotilasarvot ja moni muu perusjuttu on jo valmiina muistissa.

Torstaina alkoi flunssa, ja sen selkä alkaa jo taittumaan. Toivottavasti taittuu, sillä maanantaina on coopperin testi jonka juoksen vaikka pää kainalossa. Jos sitä ei juokse joutuu sen tekemään rästipäivänä joka muuten on lomaa. Seuraavat lomat on ensiviikon lauantaista maanantaihin, eli silloin tulee seuraava setti.

Kommentoinnista

Lisäsin sivun alalaitaan myös facebook kommenttikentän. Bloggailu ja tälläinen kirjoittelu on mulle ihan uutta, joten toivoisin palautetta sekä sivustosta että näistä kirjoituksista. Jos tahdot antaa palautteesi privaatimmin, voit pistää mulle viestin tuolta yhteystiedot -sivun kautta niin viesti tulee mun sähköpostiin.
Mua lähinnä kiinnostaa se, että mitkä asiat Teitä lukijoita kiinnostaa - tarkoitushan on että tästä olisi hyötyä myös tuleville alokkaille. Asiaa tuli kahden ekan viikon aikana niin paljon että ne on yhtä usvaa ja poimin sieltä vaan ne jotka jäi omaan mieleen päälimmäiseksi.

How it all ended?

Ekaan postaukseen voinee hyvin mielin lisätä myös lopputuloksen. Postauksia löytyy matkan varrelta lisääkin, eli lueskele jos kiinnostaa =)

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Kertausviikonloppu takana upeessa ja motivoituneessa porukassa! Aiheena reserviläisjohtaja 2 -kurssi, mikä sisälsi ryhmän dynamiikkaa ja yksilön resilienssiä siinä missä ykkönen keskittyi 1on1 palautteeseen sekä johtamiseen ja kehittymiseen yksilötasolla. Se mikä näistä viikonlopuista on tehnyt niin makeita, on niiden kytkös arkielämään ja -toimintaan. Se, että näistä on hyötyä olit sitten #yrittäjä, #järjestöaktiivi tai missä tahansa ihmisten parissa. Samat sosiaaliset lainalaisuudet pätee oli päällä mitä tahansa kunhan pääsee yli vääpeli körmy -mielikuvista. Meille jokaiselle on tärkeää kehittyä ja asettaa maaleja jotka ohjaa laajempina kokonaisuuksina päivittäisiä pieniä asioita - muuten hortoilemme ilman määränpäätä. #vänrikki nappula ja Viktor toivottavat erinomaista loppuviikon loppua ja sitäkin superimpaa kohta alkavaa vapunalusviikkoa! #mpk #rul #yrittäjä

Henkilön Willem van Schevikhoven (@vanschevikhoven) jakama julkaisu



Willem, yrittäjä