P-kausi viikko 3

by




Kolmas viikko taputeltu

Sunnuntaina lomilta palatessani tuli mieleen tuttu, hivenen haikea fiilis peruskouluvuosilta kun asuin lahdessa ns. koulukodissa. Viikonlopuiksi pääsi lomille jos osasi käyttäytyä - minähän osasin - ja sunnuntaisin palattiin takaisin Lahteen.

Armeijan rytmi ollut itseasiassa ollut melko helppoa, sillä jo Lahdessa oli tietyt säännöt ja rytmit joiden mukaan mentiin ja siltä osin se muistutti vähän armeijaa. Eipä siellä tietenkään marssittui tai syöksytty, mutta postumiskielto ja lomien palaminen olivat ihan arkipäivää joillekkin asukeille.

Maanantai

Päivä alkoi suht kireässä -15 pakkasessa. Ohjelmaan kuului cooperin testi ja uimataitotesti. Cooper juostiin kahdessa ryhmässä jossa ensin juoksin, ja sitten toimin parini kierrosten laskijana heidän juostessaan. Tulos oli odotettu, joskaan ei mitenkään mairitteleva 2350 metriä.

Uimataitotesti, eli 200m uintia joista 50m selkää uitiin uudistetussa kaartin hallissa joka on kieltämättä aika päheä mesta. Ei muuta kun joukkue altaaseen muotoon seisomaan. Ylik. kysyi ketkä ovat hyviä uimareita, ja nostin käteni ylös. Idea oli että hyvät uivat ensin etteivät hitaat ole nopeiden tiellä. Onni, sillä pääsin kolmantena matkaan ja sen jälkeen oli noin tunti saunomista aivan loistavassa isossa saunassa.
Loppupäivä olikin iltavapaiden odottelua. Illalla pakkasin vielä ampumaratavarustuksen pieneen ns. sotilaan säkkiin.

Tiistai

5.15 ylös ja etuaamupalalle jonka jälkeen pakattiin ampumaratavarustus. Pakkasin sen jo illalla valmiiksi, joten levitin vaan pussin punkalle ja katsottiin että kaikki on mukana. Matka kohti Mikkelin ampumarataa alkoi, ja puolitoista tuntia kestävä bussimatka oli otollinen pinelle torkahtelulle. Radalla pääsimme ensimmäistä kertaa ampumaan kovilla, ja päivän aikana tuli ammuttua 20 laukausta. Tähtäimet olivat melkolailla kohdallaan ja kaikki osumat käytännössä 01 tauluun. Päivä oli mitä kaunein, aamulla -22 astetta pakkasta mutta lämpesi kun aurinko alkoi pilkottaa. Radalta palattuamme ei kummempia ohjelmanumeroita ollut, ja jälkipäivällisen jälkeen pääsimme iltavapaille.

Keskiviikko

Testausta! Taisteluliiviin kiinnitettiin taskuja ja varustus laitettiin kaikin puolin kuntoon. Odotin päivältä jotain suurta vitutusta, mutta itseasiassa metsässä kävely pienen painonkin kanssa oli ihan mukavaa, sillä tahtihan menee aina hitaimman mukaan. Päätteeksi kävelimme reilun kolmen kilometrin totuttautumismarssin jonka aikana tuli todella hyvä fiilis - mikäs siinä on oikeasti verkkaisesti kävellessä kauniissa ilmassa ahvenlampea ympäri. Illalla ohjelmassa oli vielä 3 tunnin suksisulkeiset.

Torstai

Jälleen tetsausta. Tällä kertaa harjoiteltiin jo yksittäisen taistelijan etenemistavat hiipien, kontaten ja ryömien sekä vähän syöksymistä ja suojaan -komento. Kuvankaunis päivä kaunissa metsässä. Ruokana oli hernekeittoa ja metsäänkin tuli jälkiruoaksi pannukakkua. Vanha painivamma, eli oikean jalan polvi alkoi reistailemaan, mutta ei onneksi pahasti.

Iltaohjelmassa oli sitten P2b kokeet eli ns. pällitestit. Reippaalla 500 kysymyksellä kysytään kahdessa osiossa ensin onko kaikki ihan kohdallaan, ja sitten toisessa soveltuuko johtajakoulutukseen. Pyrin tekemään testin mahdollisimman hyvin että pääsen sinne minne tahdon, toivottavasti tulokset saadaan pian.

Perjantai

Varuskunnan ampumaradalle sitten vaan. Tällä kertaa ammuttiin jo muutamia settejä kääntyviin tauluihin makuulta. Ammunnat menivät jälleen hyvin, ja säädin vähän tähtäimiä tuloksena kasan pienoinen nousu optimaaliselle korkeudelle.

Radalla kieltämättä pelotti vähän, sillä vieruskaveri ei ollut ihan sisäistänyt ohjeita, ja ampui käytännössä ihan milloin sattui välillä useampiakin laukauksia. Hetki ihmeteltiin että mitä se ampui, ja tauluille päästessämme totesimme että numerokyltti taulun päällä oli ottanut aika paljon osumaa. Jotenkin vähän jännittää se kranaattien ja kessien kanssa leikkimen kun meidän joukkue on kyseessä....

Lauantai

Jälleen ratapäivä samalla kaavalla. Radalla oltiin kolmeen asti, ja sen jälkeen valmistauduttiin lomille lähtöön. vmtk:n kyytejä ei lauantaina kulkenutkaan, joten menimme bussilla ensin kouvolaan ja sieltä junalla Järvenpäähän. Aikataulut olivat tiukat, sillä vekaralta lähtee kahden tyyppisiä bussea: yksi suoraan Kouvolaan, mutta toinen menee Valkealan kautta. Bussimme meni onneksi suoraan, ja IC10 junaan Helsinkiin ehdittiin mainiosti 10 minuutin vaihtoajalla. Junasta hyppäsin Tikkurilassa, ja olin kieltämättä erittäin tyytyväinen VR:n myöhästelyyn, sillä R-juna riihimäelle oli sopivasti myöhästynyt 6 minuuttia, ja ehdin nipin napin klenkkaamaan sen kyytiin odottamatta käytännössä ollenkaan. Ilman tätä myöhästymistä seuraavaan olisi ollut puoli tuntia aikaa.

Erityistehtäviä

Jo muutama viikko sitten bongasin mielenkiintoisen tehtävän, nimittäin mediaseuraajan pääesikunnan tiedusteluosastolta. Se on kuvauksen perusteella vähän samanlaista työtä kun siviilityönikin, joten halusin kovasti tähän hakea. Tavoitteeni on kuitenkin vetää täysillä, joten halusin ensin jutella komppanian päällikön kanssa. Perjantaina pääsin viimein hänen puheilleen ja kysyin sulkeeko erityistehtävään hakeminen AUK:n tai RUK:n pois. Ei sulje. Jos tehtävään valitaan, niin ensin käydään johtajakoulutus, ollaan toinen P-kausi Vekaralla ja sitten vasta siirrytään tehtävään. Ideaalinen tilanne siis, joten pistin hakemuksen pesään vielä lauantai-iltana kun pääsin kotiin sitä kirjoittamaan. 3.2 on valintakokeet mikäli pääsen esikarsinnasta, joten pitäkäähän peukut ja pottuvarpaat pystyssä!

Yhteenveto

Ihan mukava viikko takana vaikka aluksi sen tempo ja rata/maastoharjoitukset vähän mietityttivät. Yleensäottaen maastossa ja radalla on paljon mukavampaa, sillä turha pokkurointi sekä pilkunnussimen jää pois ja siellä on enemmän tekemisen meininkiä.

Ensiviikolla on ensimmäinen metsäyö, ja perjantaina sitten neljän aamun jälkeen lomille. Jälleen vähän arvelluttaa, mutta eiköhän tuosta ihan messevä viikko taas tule. Ensiviikon aikana saan ehkä jo tietää pääsenkö esikarsinnasta läpi, joten kirjoittelen siitä sitten lisää.

Pikku flunssa parani juuri ennen mennen viikon alkua, joten sen puolesta oli ihan kiva olla. Jalka vaivasi ja harmitti kovasti loppuviikon, mutta purin hammasta sillä olen päättänyt että en vemppaa ellei nyt ole ihan pää kainalossa. Sain jopa marssia vemppamuodossa, ja esimiehetkin olivat vaan tyytyväisiä siihen ettei ihan joka asiasta mennä itkemään jos vähän kolottaa.

Tässä loman päätteeksi harkitsen vielä josko sitä hankkisi Lenovon IdeaTab Yoga 3 pro:n joka on aika hyvä läppärin ja tabin yhdistelmä. Nykyinen ThinkPad ei tehoillaan kyllä häpeile, mutta painoa ja kokoa sillä on melkoisesti. Yoga 3 Pro olisi tehokas ja erityisen kuljetettava ultrabookki joka säästää vähän kaappitilaa. Kaupoille mars!