Kolumni: Irtisanomisuudistus on tervetullut

by

On kaikkien etu että työvoimasta kilpaillaan. Työntekijöiden siirtymistä suuriin yrityksiin työsuhdeturvan perässä on väläytelty uhkana. Joustava markkina ohjaa yritykset kilpailemaan työvoimasta etuisuuksilla kuten sijainnilla, joustoilla, palkoilla tai muilla eduilla.


Pienyrityksissä kaikilta vaaditaan joustoa. Työnantaja voi niin joustaa kuin palkita työntekijää joka antaa arvokkaan panoksensa. Olen yrittäjänä saanut ja antanut joustoa. Sitä kutsutaan paikalliseksi sopimiseksi, joka toimii kun työyhteisö on kunnossa. Tunnen vastaavasti vain vähän pienyrittäjiä jotka maksaisivat minimipalkkaa ja rääkkäisivät yhteisöä TES-raamattu kädessään kun tehtävänä olisi oikeitakin töitä.

Nyt on asetettu vastakkain poloinen työntekijä ja kasvoton korporaatio. Kyse on kuitenkin pienistä yrityksistä eli yrittäjistä. Yrittäjä on kiinteä ja tiivis osa yritystään ja ansaitsee siitä elantonsa samoin edellytyksin. Yrittäjä on yhtä poloinen, ihminen, ja elannoltaan sitoutunut kuin työntekijäkin. Koko vastakkainasettelu on outo. Meidän pitäisi puhua ennemmin työyhteisöstä jossa osa nyt sattuu kodillaan takaamaan sen toimintaan otettua lainaa.

Työsuhdeturvaa perustellaan osin kohtuuttomaan taloustilanteeseen joutumisella. Yrittäjälle voi tilanne samoin olla joskus kohtuuton ja suistaa sen myötä koko yhteisön taloudelliseen ahdinkoon.

Työntekijällä on oikeus työsuhdeturvaan ja irtosanoutumiseen. Vastaavasti yrittäjällä pitää olla oikeus huolehtia elantonsa ansaitsemisen edellytyksistä. Yrittäjän tehtävä ei ole palvella yhteiskuntaa tai mitään muuta jaloa tarkoitusta, vaan ansaita elantonsa. Työntekijän etu ja yrittäjän velvollisuus on huolehtia että tuottavuus ja ilmapiiri on kunnossa. Se turvaa koko henkilöstön tulevaisuutta ja mahdollistaa perustellusti alarimaa paremmat työehdot.

Sen sijaan että pienyritys näivettyy huonossa ilmapiirissä, on hyvä että elämä jatkuu nopeammin. Raskas ja pitkä irtisanomisprosessi on koko työyhteisölle haastava ja pilaa pitkittyneenä ilmapiiriä moneksi kuukaudeksi. 50 hengen yritys kestää suhteellisesti helpommin kahden työntekijän tuottavuuden menetyksen tai mielenkiinnon lopahtamisen kuin viiden hengen yritys joka on vakavissa vaikeuksissa tuottavuuden laskiessa kymmenkertaisesti, eli 40 %.

Ketään ei irtisanota pärstäkertoimella. Siihen ei ole yksinkertaisesti sosiaalisesti tai taloudellisesti varaa kellään. Uuden työntekijän koulutus ei ole yksinkertaista tai halpaa, eikä ole tuottavan käsiparinkaan puuttuminen. Irtisanomiseen on uudistuksessakin oltava selkeät syyt.

Tuotannollisten alojen siirtyessä matalampien kustannusten perässä, muuttuu työnkuva sosiaalisiin taitoihin ja osaamiseen painottuvaksi. Näistä osaajista jokainen täyspäinen yrittäjä pitää kiinni kynsin ja hampain. Viimeistään tämä uudistus takaa sen, että mielivaltaisesti työntekijöitään kohteleva yritys poistuu markkinoilta nopeasti.

Olisi naiivia ajatella että motivaatio- ja taitotaso olisi staattista. Arkeen vaikuttaa koeajalla todetun osaamisen lisäksi päivittäinen motivaatio ja elämäntilanne. Se vaatii kaikilta joka päivä ponnistuksia, ja vastuu siitä on kaikilla, ei vain yrittäjällä. Tuottavuuden ylläpitäminen on jatkuva prosessi eikä liity mitenkään pelkkiin koeaikoihin. Meillä kaikilla on hyviä ja huonoja päiviä, mutta jos homma ei ikinä luista, on parempi kokeilla jotain uutta.

Menestyksen salaisuus? Harjoittelijat, riistopalkka ja nollatuntidiili? Ei. Menestyksen resepti on simppeli: hyvä idea ja sitoutunut, motivoitunut henkilöstö. Yrittäjä ei yksin pysty mihinkään, vaan ainoastaan koko tiimi pystyy. Tulevaisuuden menestyjiä ovat ne yrittäjät jotka huolehtivat työntekijästä siitä huolimatta että irtisanominen on helpompaa.

Bottomline? Yrittäjä on aivan yhtä tärkeä kuin työntekijä, ja vain terveessä ja yhdessä ylläpidetyssä työyhteisössä yritys menestyy.

Kirjoitin aiheesta myös pidemmän kolumnin Keski-Uusimaa -lehteen.