Kolumni: Toinen näkökulma koulukeskusteluun

by

Vilkas koulukeskustelu Järvenpäässä on keskittynyt koulun kokoon ja etäisyyteen, ihan syystäkin toki. Aloin pohtimaan nyt rakennettavien koulujen käyttöikää.


Moni rakennus on tiensä päässä osin suunnitellusti tai sitten rakennustavan, huollon puutteen ja raskaan käytön takia.

Kävellessäni vuonna 2015 palvelukseen pääesikuntaan, ihastelin usein kantakaupungin ikonisia rakennuksia, kuten vuonna 1822 valmistunutta puolustusministeriön päärakennusta Kasarmitorin kupeessa.

Vanhat ja arvokkaat rakennukset ovat palvelleet hyvin, ja niistä on kannattanut huolehtia.

Emme voi rakentaa vain kivipaasista. Nykyisinkin on kuitenkin mahdollista ilman vippaskonsteja tehdä rakennuksia, joilla rungon käyttöikä ja kestävyys on sadan vuoden luokkaa ja ylikin.

Julkisivut ja katot vaihtuvat, mutta itse maamerkki säilyy, kun siitä pidetään huolta.

Ennustaminen on vaikeaa. Ennen valettiin surutta kaikki putket betonin sisään, ja se tekee korjaamisesta melkoista purkamista. Rautaputken käyttöiän olisi voinut laskea, tai sitten se jopa laskettiinkin.

Nykyrakennukset voivat tulevaisuudessa olla riittämättömiä. Ken tietää, paljonko dataa seinissä kulkee vuonna 2060, tai liitetäänkö tulevaisuuden kulkuvälineet kotona osaksi valtavaa akustoa tasaamaan kulutuspiikkejä?

Kukaan ei tiedä. Tulevaisuuteen panostaen tehty rakennus kestääkin aikaa, ja on muuntautumiskykyinen. Mitä pidempään rakennus palvelee, sitä edullisempi se usein on.

Yhtä tärkeää kuin laadukas rakentaminen on huolenpito. Koulua voisi verrata kasarmiin – kummankin pöly- ja kosteusrasitus on valtaisa.

Vaikka huolenpito ja ennakoivat korjaukset tuntuvat hetkessä kalliilta, ne ovat järkeviä verrattuna korjausvelan kasvattamiseen ja täysin uuden rakentamiseen.

Rakennusvaiheen päätökset vaikuttavat myös siihen, kuinka helppoa huolenpito on tulevaisuudessa.

Erillinen arvokeskustelunsa on, pitäisikö meidän panostaa sellaiseen, jonka hyöty realisoituu silloin kun me olemme jo poissa. Syvällisestä aiheesta saisi jopa erillisen kirjoituksen.

Oma vastaukseni on; annetaan tämän päivän lapsille niin hyvät koulut, että heidänkin lapsensa haluavat huolehtia niistä.

Kirjoitus on julkaistu Keski-Uusimaa -lehdessä 7.11.2018: Toinen näkökulma koulukeskusteluun

Instasta: Palveluksen jälkeen on kertaamisesta tullut rakas harrastus. Tiiviin päivän päätteeksi kelpaa sohva ja karvaisen kaverin seura.

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Kertausviikonloppu takana upeessa ja motivoituneessa porukassa! Aiheena reserviläisjohtaja 2 -kurssi, mikä sisälsi ryhmän dynamiikkaa ja yksilön resilienssiä siinä missä ykkönen keskittyi 1on1 palautteeseen sekä johtamiseen ja kehittymiseen yksilötasolla. Se mikä näistä viikonlopuista on tehnyt niin makeita, on niiden kytkös arkielämään ja -toimintaan. Se, että näistä on hyötyä olit sitten #yrittäjä, #järjestöaktiivi tai missä tahansa ihmisten parissa. Samat sosiaaliset lainalaisuudet pätee oli päällä mitä tahansa kunhan pääsee yli vääpeli körmy -mielikuvista. Meille jokaiselle on tärkeää kehittyä ja asettaa maaleja jotka ohjaa laajempina kokonaisuuksina päivittäisiä pieniä asioita - muuten hortoilemme ilman määränpäätä. #vänrikki nappula ja Viktor toivottavat erinomaista loppuviikon loppua ja sitäkin superimpaa kohta alkavaa vapunalusviikkoa! #mpk #rul #yrittäjä

Henkilön Willem van Schevikhoven (@vanschevikhoven) jakama julkaisu