P-kausi viikko 4

by




Kokeillaas kerrata vähän eri tavalla tää viikko. Sen sijaan että tekisin per päivä kirjoitukset, niin keskitynkin viikon kohokohtiin sillä niitä on kuluneella viikolla nimittäin riittänyt. Kokeilen lisäksi myös boldata tekstistä vähän lauseita ja sanoja jotta sen silmäily on helpompaa. Saa antaa palautetta.



Majohajo

Ensimmäinen metsäyö eli majoitusharjoitus pidettiin 8km päässä jonne menimme vuodenajan mukaisesti hiihtämällä. Tahti oli todella verkkainen, ja rinkat me morttiparat saimme kätevästi auton kyydillä perille. Teltan kasausta harjoiteltiin jo rastilla, joten sitä ei keskellä yötä siirretty minnekkään.

Toisella rastilla harjoiteltiin polttopuiden tekoa, ja kolmas oli jo melko hupaisa: harjoittelimme nimittäin makuupussiin menemistä ja vaatteiden riisumista. Oikeastihan kolmas rasti oli ihan hyödyllinen, sillä kun keskellä yötä huudetaan "Hälytys!", on aika oleellista että tavarat ovat aina tietyssä järjestyksessä jotta ne saadaan teltan hämyssä nopeasti päälle ja päästään sinne asemiin.

Yöllä en nukkunut silmän räpäystäkään. Pääsimme kymmeneltä nukkumaan, ja kaikenlainen kolistelu yms. iltatoimet vähän häiritsivät. Puolen yön aikoihin tuli sitten se odotettu "Hälytys!" ja siirryimme asemiin tähtäilemään. Pian pääsimme takaisin telttaan odottamaan 0030-0100 lähivartiovuoroani. Edellinen herätti minut 15 minuuttia aikaisemmin, joten ehdin hyvin pukemaan, vetämään röökin, kaivamaan rinkasta snickersin yms. juttuja. Mitä noppeemmin sitä noppeemmin, kuuluu eräs sanonta.

Se miksi en nukkunut yöllä käytännössä kuin koiranunta, on eräs särmä (siis oikeasti särmä) taistelija joka huomasi noin 200 metrin päähän majoittuneen huoltokomppanian ukon käyvän kepillisellä, ja hälyytti meidän ryhmämme asemiin. Mahtoi kaverilla tulla ujo pissa kun 11 äijää katselee sen vehkeitä rk62 tähtäinten läpi.



Partiopojasta tuli partionjohtaja ja partio voitti

Leirin päätteeksi minut nimitettiin partionjohtajaksi. Harjoittelimme partion toimintaa, ja ryhmänjohtaja siis valitsi ryhmästämme kolme partionjohtajaa. Sain kunnian olla yksi näistä ja valita itselleni kaksi kaveria tiimiin. Kertasin partion kanssa käsimerkkejä ja harjoittelin sen johtamista, ja se meni hyvin.

Keskiviikon kruunasi joukkueemme partioiden (9kpl) pieni kisailu. Tehtävä oli yksinkertainen, eli evakuoidaan kahdestaan yksi partion jäsen ylös rinnettä ryömien, keitetään mäen päällä pakinkannellinen lunta, ja kun se kiehuu evakuoidaan yksi jäsen yksin tai kaksin alas. Yhdellä piti olla reppu, ja kaikilla aseet. TST liivit päällä tietty.

Sovimme strategian eli reitin jota myöten kevein kaveri revittäisiin ylös, kuka tekisi mäen päällä mitä ja miten tultaisiin alas. Kun merkki tuli, meinasi haavoittuneen tetsari revetä sillä kiskoimme kaverin mäen päälle veren maku suussa ensimmäisinä. Kypärä oli myös asiaa, sillä vauhti oli melkoinen kivikkoisessa mäessä.

Nuotio saatiin hyvin tulille lumihankeen, sillä vanhana partiolaisena tein haloista ns. arinan jonka päälle kasattiin tuohta ja säleitä. Sytytin nuotion, yksi piti pakkia ja toinen huolehti tulesta kun itse ravasin näreissä ja kiipeilin puussa hakemassa kuivuneita kuusen havuja nuotioon - nehän nimittäin palavat perkeleen hyvin. Taju meinasi lähteä kun puhalsimme kahden miehen voimin nuotioon puhtia, ja vesi kiehui partiollamme ensimmäisenä.

Kun kouluttajakin oli todennut veden kiehuvan, nappasin kaverin palomieskantoon, aseen käteen ja juoksin mäen alas. Toinen parion kaveri toi repun ja evakuoitavan aseen. Lopputuloksena partiomme voitti kisan, ja toinenkin partio tuvastamme sijoittui podiumille. Palkinnoksi pariomme sai kahvi+munkki -lipukkeet, sekä aika hienot kolme sotilaallista taputusta muulta joukkueelta. Tuntui hienolta voittaa, sillä häviö ei ole vaihtoehto.
Oli myös palkitsevaa saada tunnustusta omasta nohevuudesta partionjohtajuuden muodossa joka jatkuu P-kauden loppuuun.





Komppaniaa edustamaan

Ensimmäinen aamu oli erikoinen, sillä sain jo illalla tietää että minun oli määrä heti aamusta ilmoittautua kapteenin puheille. Mietin hetken olenko kenties astunut jonkun varpaille. Noh, ei muuta kun koputtamaan ovelle. "Sisään!!!111!!!1!". "Herra Kapteeni, alokas van Schevikhoven käskystä paikalla". "Lepo.". Juttu jatkui kapteenin kanssa hänen kysyessään olivatko vieraani varmistaneet että tulevat valapäivänä. Olivat. Seuraavaksi sainkin mieltä oikeasti ylentävän tehtävän, nimittäin komennuksen edustamaan yksikköämme Karjalan Prikaatin valapäivän kutsuvieraslounaalle vieraideni kera.

Lounaalle tulee siis jokaisesta perusyksiköstä yksi varusmies. Perusyksiköitä on 17, ja varusmiehiä 2034 miinus lopettaneet. Lisäksi paikalla on tietenkin prikaatinkenraali ja pataljoonien komentajia, meidän tapauksessamme everstiluutnantti jonka pöytään sijoitun.
En tiedä miksi minä sillä en ole juossut parasta cooperia tai ollut mitenkään yli-ihmismäinen missään, varmaa nyt on etten ole pahasti mokaillutkaan. Se on kuitenkin varmaa että kerron tilanteen salliessa tavoitteistani isonappulaisillekkin että niihin pääsen.





Erityistehtävät ja ensimmäinen komennus

Hain viime viikonloppuna erityistehtäviin Helsingin Pääesikuntaan tiedusteluosastolle.

Perjantaina alokas van Schevikhoven kuulutettiin jälleen päivystäjän pöydän eteen. Alikersantti käytävällä sanoi ettei sisällä juosta, ja vastasin että en juoksekkaan vaan liidän. Rouva kapteeni, eli tällä kertaa komppanian varapäällikkö otti vastaan ja kertoi että olen läpäissyt esikarsinnan ja minut on komennettu pääesikuntaan tiistaina klo 0815. Heti jatkoksi tiedsteli asuinpaikkaani, ja totesi että vietän sitten maanantain lomalla ja lähden kotoa Helsinkiin.

Loppupäivä sujui siis naama pienessä virneessä.

Hullua mutta totta, sillä olen vähän pahoillani etten pääse leirille. Aion kertailla asioita täällä himassa etten pahasti jää jalkoihin. Eniten harmittaa etten pääse puuhaamaan partion kanssa, sillä opit ovat varmasti tarpeen eikä näytöistäkään ole pyrkimyksissä haittaa. Onneksi partioiden kisasta tuli voitto ettei ihan putoa hännille. Kakkosmies on pätevä kaveri, ja vetänee homman kotiin oikein mallikkaasti.





Fiiliksistä vähän

Yleisesti ottaen intissä on ihan mukavaa kunhan ei pysähdy ajattelemaan että mitä vittua mä nyt oikeasti teen. Jotkut, lähinnä kasarmilla tapahtuvat pokkuroinnit saavat välillä verisuonet kiehumaan sisäisesti. Ulkoisesti olen tietenkin kuin viilipytty.
Palvelus on edennyt mielestäni erittäin hyvin, ja tavoitteeni mennä siitä mistä aita on korkein näyttäisi tällä erää olevan hyvin tähtäimessä. On myös tuntunut hyvältä saada tunnustusta edustuksen ja partionjohtajan pestien sekä erityistehtävien läpäistyn esikarsinnan muodossa.

Intti itsessään on hyvin helppoa. Aikamääreet on löysiä, eikä hommista tarvitse stressata kun muistaa yhden säännön: "Tee ensin pakolliset kuten vaatteiden vaihto tai pakkaaminen ja rötvää vasta sitten". Jos tekee toisin päin, koko komppania odottaa sitä kun herää viime minuuteilla vaihtamaan vaatteita. Jos kaikki tekisi näin, olisi vapaa-aikaakin enemmän, sillä sehän on fakta että tälläiseen odotteluun on pakko budjetoida aikaa jonka valmiit taistelijat viettävät pihalla seisten kun sen paljon mielummin viettäisi vaikka paskalla puhelinta näprätessä.

Viimeisenä fiiliksistä täytyy vielä avautua tuosta polvesta. On meinaan pikkasen perseestä klenkata menemään polvella johon särkee joka askeleella, mutta vemppaankaan en tahdo mennä koska sitten nyppäilen päivän punkassa ja korvaan leiripäivän kai jotenkin muuten. Polvi on jo parempaan päin, mutta latistaa kyllä fiilistä välistä. Vamma on jo vanha, ja tullut lukkopainissa tiukahkossa heelhookissa tai vastaavassa lukossa jossa polveen kohdistuu kiertoa.



Yrityshommia ja myyntikatetta

Firmalla on mennyt mallikkaasti. Jätkät on vetäneet todella hyvin ja kun kävin viikonlopun aikana paikalla, oli siellä peräti siistiä ja hyllyt järjestetty paremmin kuin itse edes osaisin. Iltaisin olen kasarmilla keskittynyt lähinnä suunnitteluun, sillä asiat vaativat toteutusvaiheessa keskittymistä.

Lomilla teen uutiskirjeitä, mainoskirjoituksia tai verkkokaupan koodin päivityksiä silloin kun Paula on töissä. On itseasiassa kivempi tehdä jotain hyödyllistä kun kuluttaa loma telkkarin tuijottamiseen.

Tänäviikonloppuna puuhasin muutamien tietokantabugien parissa ja microdata formaattia lisäillen. Bugit oli harmittomia, mutta koska lisäsin kauppaan joulun aikaan lokin jonne pienimmätkin virheet tallennetaan, olen fiksannut niitä ihan mielellään. Ehkä tosta verkkokauppasoftasta saa joskus ihan myytävän tuotteenkin...

Tänään ja huomenna aloittelen vielä ostotilausten, -laskujen ja lähetteiden tuen lisäämistä kauppaan. Ne tuntuvat nopeasti ajatellen toissijaisijta turhakkeilta, mutta avaanpa asiaa vielä vähän. Yrityksen kirjanpidostahan nähdään esim. yrityksen myyntikate ja voitto tai tappio. Se on alallamme keskimäärin noin 20 - 30%. Tämä on kuitenkin kaikkien myytyjen merkkien ja tuotteiden keskiarvoinen myyntikate, ja jos sitä halutaan parantaa, pitää paneutua asioihin perusteellisemmin, nimittäin toimittaja- ja tilaustasolla.
Ostolaskut mahdollistavat juuri tämän, sillä ne voidaan yhdistää tilauksiin ja myyntiin, jolloin saadaan aika mielenkiintoisia raportteja siitä mitä luvut ovat eri toimittajilla. Tämä taas mahdollistaa myynnin virittämisen ihan uudenlaisella tarkkuustasolla ja porautumisen kannattavuuteen ihan uudella tavalla. Tällä alalla ei ole meheviä katteita, joten se viilaus on erittäin tärkeää.





Kiitollisuudenvelka ja telamiina lounaaksi

Facessa on tullut todella paljon hyvää palautetta, ja moni kaveri on myös kehunut tekstejä minuun törmätessään. Eilen tapasin Fridassa vanhat ystäväni Kari Soskisen ja Marri Kattilan. Hienon sattuman lisäksi oli illan kohokohta saada palautetta ja tsemppiä tästä urakasta. Täytyy sanoa että hyvä palaute on ollut kullanarvoista, sillä sokeille silmille kirjoittaminen loppuisi hyvin nopeasti. Palaute auttaa panostamaan, ja auttaa myös siinä intin ja yrittäjän arjessa eteenpäin. Kiitos siis Teille lukijoille kun luette ja kommentoitte.

Äsken kävin uudistetussa kulmakonditoriassa vetämässä pikku lounaan, nimittäin lämpimän leivän ja about telamiinan kokoisen korvapuustin. Pikku ähky on päällä tätäkin tekstiä kirjoittaessa, ja ensiviikonloppuna käyn kyllä vetämässä vastaavanlaisen setin uudestaan.

Tämä viikko oli kerrassaan mahtava. Muita murheita ei viikon aikana tullut, kuin se että miten joku tulevista voisi enään olla parempi, vai onko ne kaikki huonompia =)

Willem, yrittäjä