Mikroyrittäjältä pari sanaa lakoista, AY-liikkeestä ja Suomen tulevaisuudesta

by

Lakkoa lakon perään. Titaanit taistelevat ja kansa seuraa hengitystä pidättäen. AY-liike on siirtynyt ennennäkemättömälle tasolle uhkaillen lakosta kieltäytyviä, siis töitä tekeviä Suomen kansalaisia esimerkiksi sillä, ettei töitä löytyisi enää ikinä, tai elinikäisellä leimautumisella, ellei lakkoon osallistuta. Yrityksiä, jotka lakkoyrityksistä huolimatta toimivat hyvien työntekijöidensä ansiosta, uhkaillaan saarroilla ja muilla toimintaa hankaloittavilla toimilla.


Ehkä näin on tehty aikaisemminkin, mutta nyt se sanotaan valtakunnan mediassa kovaa ja selkeästi!

Näkymä ruohonjuuritasolta

Mikroyrittäjän näkökulmasta tämä kaikki kuulostaa siltä, kuin se olisi jostain toisesta maailmasta. Joku tulee kertomaan, että tämä lafka muuten menee kiinni, vaikka työntekijät olisivat kuinka tyytyväisiä. Sekään ei riitä, että työntekijät ovat samaa mieltä, vaan firma pitäisi sulkea ihan vaan periaatteesta.

Tapa, jolla valtakunnan mediassa häpeilemättä uhkaillaan ja syytetään pienyrityksiä, kuten Versowoodia ja sen työntekijöitä ihmetyttää suuresti. En voisi ikinä kuvitella sanovani työntekijöilleni, että ei ne keinot teidän elämänne hankaloittamiseksi vielä tässä ole, tai muutoinkaan uhkailevani kovin sanoin toista ihmistä tai yritystä. Jos työyhteisössä olisi keskustelukulttuuri tuolla tasolla, ei töistäkään tule yhtään mitään.

Jokainen lakko ja siitä mahdollisesti seuraava yt-kierros näkyy sekin paitsi ihmisten varovaisuutena kuluttamisessa, myös maksuvaikeuksina ja ostovoiman heikentymisenä kautta kentän. Monen asian sanotaan valuvan alas, eivätkä suuryrityksiin kohdistuvat lakotkaan ole mikään poikkeus.

Täsmennän heti alkuun, että puhun sekä yrityksen henkilöstön että yrittäjän pärjäämisestä, kun tässä tekstissä viitataan pienyritysten pärjäämiseen. Pienissä työpaikoissa on työyhteisö johon yrittäjäkin kuuluu, eikä se pärjää, ellei siellä vedetä samaa köyttä samaan suuntaan.

Julkinen keskustelu on rikki

Jokainen yrittäjä ymmärtää, että työntekijät ovat sen tärkein voimavara. Yrittäjä ei yksin voi saada aikaiseksi kaikkea, vaan tavoitteisiin pääsemiseen tarvitaan koko työyhteisö. Myös henkilöstö ymmärtää sen, että yrityksen on menestyttävä ja tuotettava tulosta, jotta se voi tarjota henkilöstölle kilpailukykyisiä etuja ja kykenee houkuttelemaan asiakkaita.

Julkisessa keskustelussa saa aivan toisen kuvan. Tapa, jolla puhumme toisillemme, on kuvottava. Uhkailua, kiristystä, mustamaalausta ja maalittamista. Mihin unohtuivat käytöstavat ja kunnioitus toisiamme kohtaan. Missä ovat nyt ne, jotka muuten huutavat kilpaa arvojemme kuten tasa-arvon, syrjimättömyyden ja sivistyksen puolesta?

Vika on myös kaupallisessa mediassa, tarkemmin oikeastaan median ansaintamallissa, joka ei ole yksin median vika. Riitaisat, provosoivat ja vastakkainasettelevat otsikot keräävät enemmän lukiojoita, eli tuottavat enemmän mainosnäyttöjä, kuin sopuisat, faktoihin perustuvat ja kuivan rakentavat. Tämä kärjistää näkemäämme entisestään, kun vain äärimmäiset lausahdukset päätyvät otsikoihin.

Elinkeinojen ekosysteemi

Suuret, kansainvälisillä markkinoilla toimivat yritykset voivat kohtuullisen helposti siirtää tai painottaa toimintojaan uudestaan. Tehdas Suomessa voi ensin tuottaa paperia, ja sen jälkeen kilometrejä. Paperin kulutus vähenee, ja kuten Brjörn Wahlroos totesi, alalla on kyse siitä mikä kone suljetaan seuraavaksi, ei suinkaan siitä mihin uusi rakennetaan. Uusiakin ehkä rakennetaan, mutta ne rakentuvat jo nyt matalampien kustannusten perässä aivan muualle.

Etenkin ulkomaisilta, eli viennin asiakkailta loppuu nopeasti ymmärrys meidän lakkoilulle. Suomalaisilta odotetaan perustellusti korkeaa laatua ja täsmällisyyttä. Näiden odotusten pettäessä, on suuri vaara, että seuraava tilaus tehdään jostain muualta. Tilauskanta pienenee, ja jälleen siirtyy osa tehtaasta tuottamaan kilometrejä.

Teemme itsekin samanlaisia valintoja, joskin pienemmällä markkinalla. Valitsemme voidessamme sen parkkitalon, jossa tuntihinta on edullisin. Remontoijan, joka tarjoaa järkevän hintaisen asennuksen ilmalämpöpumpulle. Loistoristeilijänkin tilaisimme varmasti sieltä missä se on järkevästi hinnoiteltu, ja toimitetaan ilman kalliita viivästyksiä. On tekopyhää vaatia muilta jotain muuta.

Ongelma suuryritysten kyllästymisissä lakkoihin on siinä, että työttömäksi jäävät paitsi näiden suuryritysten yksiköiden henkilöstö, myös useat sen käyttämän ja sen varaan rakennetun alihankintaverkoston työntekijät. Paperitehdas on monelle pienelle konepajalle ja ammattilaiselle hyvä ja merkittävä asiakas, ja tilauskannan supistuminen tarkoittaa hankaluuksia myös näille pienemmille ketjun osille, joilla ei ole titaanien taistoissa osaa eikä arpaa.

Mikroyrittäjänä minäkin toki harrastan kuluttajavientiä. Me tuodaan tavaraa, mutta myös viedään sitä osana tuotteen arvoketjua. Arvoa me luomme mm. ammattitaidolla, toimitusvarmuudella ja kilpailukykyisellä hintatasolla.

Sivulliset uhrit - collateral damage

Suurin syy, miksi paasaan tässä suuryritysten ja ihan muiden kuin oman yritysteni työntekijöistä on se, että te, hyvät lukijat olette meidän tai meidän kaltaisten yritysten asiakkaita. Minä toivon, että asiakkaillani menee hyvin. Multa loppuu bisnes, jos sulla menee huonosti, ja kun mulla menee huonosti, se vaikuttaa mun käyttämien yritysten toimintaan. Yksilötasolla ilmiö on pieni, mutta kansakunnan tasolla merkittävä.

Postin lakko näkyi poikkeuksellisen voimakkaasti koko yrityskentässä. Se vei meidän firmalta kolmasosan joulukuun myynnistä, ja näkyi edelleen tammikuussakin tavanomaista heikompana myyntinä. Asiakkaat olivat varovaisia ja miettivät kannattaako nyt tehdä kauppaa, ja ymmärrän sen ihan hyvin. Ymmärrän hyvin myös postin työntekijöitä, koska yritys oli ottaa käyttöön alalla vallitsevaa työehtosopimusta merkittävästi heikompi sopimus. Kipeää kolmasosan myynnin notkahdus kuitenkin tekee, ja siitä toipuminen ottaa taloudellisesti aikansa.

Valtionyhtiö Posti saisi muuten taloutensa parempaan kuntoon keskittymällä liiketoiminnoissaan olennaiseen. Taloutta kohentaisi myös suoraselkäisyys mm. valtavan Kiinasta alle markkinahinnoin lähetettävän niin sanottujen kirjeiden massan hinnoittelussa. Jos lähetys ei ole kirje tai maksettu oikein, niin sen voisi käsitellä B-prioriteetilla takaisin lähtöpäähän halvinta laivan kansipaikkaa käyttäen, tai oikein rohkeasti toimiessa pyytää lähettäjää maksamaan oikea hinta ennen jatkokäsittelyä.

Tuon tämän postin kiinapakettien kuvion kirjoituksessa esiin sivuhuomiona, koska se on valtionyhtiön harjoittamaan kilpailun vääristämistä. Ammatikseen verkkokauppaa tekevät eivät moisista hinnoista pääse nauttimaan. Meille riittäisi se, että pelisäännöt ja kilpailuasetelma olisivat verkkokaupassakin kaikille samat, jolloin kilpailu olisi reilua.

Uskon puhuvani aika monen mikro- ja pienyrittäjän suulla, kun totean ettei meillä pienyrittäjillä ole tähän lakkoiluun, uhkailuun ja kiristämiseen yksinkertaisesti osaa eikä arpaa, saati varaa. Tämän takia se kuulostaakin niin toisesta maailmasta tulevalta ajatukselta.

Olen siis mikroyrittäjä. Me myymme autojen varaosia pääosin kahdessa verkkokaupassa, ja työllistän lisäkseni kaksi täysipäiväistä henkilöä. Jokainen hoitaa tarvittaessa kaikkia firman tehtäviä, ja hyvä niin, koska yhden ollessa kesälomalla pitääkin muiden osata kaikki firman tehtävät hyvin. Tulosta syntyy sen verran että palkat maksetaan ja itse saa myös jotain leivän päälle. Taivalta on takana 14 vuotta, ja viihdymme töissä hyvin – onhan se oikeastaan toinen perhe, jonka kanssa usein vietetään suunnilleen saman verran aikaa yhdessä, kuin sen ns. oikean perheen kanssa.

AY-liike on jotain aivan muuta, kuin kuvittelin

AY-liike on osoittautunut ihan muuksi, jonka sen joskus nuorena ja naiivina kuvittelin olevan - työntekijöiden etuja ja työoloja ajava yhteiskunnallinen toimija.

Työntekijöiden etu olisi esimerkiksi tulevaisuuden etätyömahdollisuuksien, työergonomian ja -ympäristön, suomalaisen talouden kilpailukyvyn, sekä tietenkin työntekijän omien taitojen kehittämistä, jotta hän pärjäisi paremmin työmarkkinoilla ja saisi elantonsa. Huomiota kannattaisi kiinnittää myös erityisesti mikroyritysten rekrytointiriskin pienentämiseen, sekin luo kannustimia tarjota töitä. Työllisyysaste ja korkea työn tuottavuus takaavat suomalaisille töitä myös tulevaisuudessa.

Menestyvän yritykset osaavat työntekijät ovat muuten huomattavasti paremmassa asemassa palkankorotusta pyydettäessä, kuin nipin napin edellisestä lakosta toipuneen yrityksen työntekijät.

Hakaniemen herrat voisivat kääntää katseensa tulevaisuuteen, uusiin ikäluokkiin, jotka suhtautuvat tutkimusten mukaan yhä positiivisemmin yrittäjyyteen ja yrittäjämäiseen toimintaan. Myös erilaiset työpaikalla oppimisen muodot, kuten oppisopimus, nostavat suosiotaan vuosi vuodelta. Yrittäjämäinen toiminta ei tarkoita sitä, että kaikkien olisi perustettava yritys, vaan se voi tarkoittaa myös useammassa eri paikassa työskentelyä, eri alojen yhteensovittamista, tai palkkatöiden ja yrittäjyyden yhdistelmää. Nämä ovat tulevaisuuden työelämän ilmiöitä, joihin meidän täytyy yhteiskuntana kyetä vastaamaan.

Heitän ihan tosissani: Miksei yrittäjänä teollisuuden alalla osaamistaan myyvä henkilö voisi olla ammattiliiton jäsen, jos liiton toiminta olisi relevanttia ja kehittäisi koko alan työoloja työntekijän statuksesta riippumatta? Minä liittyisin oitis sellaiseen verkkokaupan alan liittoon, joka aidosti kehittäisi koko alan menestymismahdollisuuksia!

On AY-liike toki patruunoiden ja punatiilipiippujen aikakaudella saanut aikaiseksi monia hyviä asioita. Liitoilla olisi edelleen paikkansa, mutta nykymeno ihmetyttää. Toisaalta, patruunat saattoivat rakennuttaa työntekijöidensä perheille myös päiväkodin tai koulun. Nyt me maksamme sen kunnallisverossamme, ja kuntien 42-asteisen pullataikinan lailla paisuvassa velkataakassa, jonka maksamiseen meillä ei useimmissa kunnissa ole lainkaan realistisia suunnitelmia.

Viivan alla

Oy Suomi Ab elää siitä, että vientimme vetää ja tilauskirjat ovat koko alihankintaketjulla täynnä. Se tuo meille rahaa, jolla ostamme sekä ulkomaisia hyödykkeitä että maksamme palkkoja ja kulutamme kotimaisia tuotteita ja palveluita.

Maamme elää myös niin sanotusta huoltosuhteesta. Kuinka monta elätettävää tai muuta rahareikää on yhtä töissä käyvää veronmaksajaa kohden. Jos oikein kärjistetään, kuinka monta elätettävää on yhtä palkkansa viennistä saavaa veronmaksajaa kohden. Sanon tämän kaikella lämmöllä ja ketään alentamatta, mutta niin se vain menee. Työllisyyden kautta saa maamme verotuloja, joilla koko julkinen lysti kustannetaan. Olisi toki hyvä, että tuon lystin maksaminen jakautuisi mahdollisimman monelle.

Yritystoiminnan tarkoituksellinen hankaloittaminen ei ole kenenkään etu, ja sen ymmärtävät enenevässä määrin myös työntekijät.

Meillä on yksi köysi, jota meidän kaikkien kannattaisi vetää samaan suuntaan. Kaikki kehitys kannattaisikin tehdä yhdessä työnantajapuolen kanssa, niinhän nykyaikaisissa yrityksissäkin toimitaan: keskustellaan ja kehitetään yhdessä, jolloin voidaan yhdessä myös onnistua.

Willem van Schevikhoven
Yrittäjä, reserviupseeri, sekä työteliääseen ja ahkeran palkitsevaan Suomeen uskova kansalainen Järvenpäästä


Kuva instasta: Uudenmaan Yrittäjien hallituksessa pohdittiin toissaviikolla tulevan vuoden suuntaviivoja. Nostin keskusteluun, ja aion jatkossakin nostaa sen, miten työelämän muutokset kuten monityönantajuus, yrittäjämäinen työtapa ja kevytyrittäjyys huomioidaan siinä muutoksessa jossa elämme. Jäsenemme tai kansalaisemme eivät ole järjestöjä tai yhdistyksiä varten, vaan järjestöt ja yhdistykset ovat meitä yksilöitä varten.

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

@uudenmaanyrittajat.fi hallituksen koko päivän seminaari pidetään tänään Karkkilassa. Kahvitauolla kelpaa istahtaa takkatulen ääreen ja katsoa, kun lumi leijailee maahan <3 Aiheina iltaan asti muunmuassa yritysten kansainvälistyminen, julkiset hankinnat, kumppanuudet ja koko muu tulevan vuoden toiminta. - Willem #yrittäjä #yritäjät #uudenmaanyrittäjät #suomenyrittäjät #takka #takkatuli #perjantai #viikonloppu

Henkilön Willem van Schevikhoven (@vanschevikhoven) jakama julkaisu