PKVK6: Auk, Kosinta ja Harrastuksia

by




P-kauden kuudes viikko

Kuudes viikko oli neljäpäiväinen rypistys johon ahdettiin paljon mielenkiintoista asiaa kuten sotilaan perustaitoja mittaava aseenkäsittelyrata, polttotaistelurata, tst-koulutusta sekä yksi ampumaratapäivä. Viikko tuntui nopealta, ja jotenkin terävin särmä tuntui olevan kateissa sillä suoritukset menivät ihan tyydyttävällä, muttei kuitenkaan erinomaisella tasolla.




Maanantai: Suojeluhälyytys ja rastikoulutusta

Suojelyhälytys lienee porukalle yksi mieluisimmista armeijan anneista, sillä siinä pääsee vetämään hattivatin kokoiselle tapille tarkoitetun sadeasun ja kaasunaamarin päälle tavoiteaikana 2 minuuttia. Päivän aikana kävimme läpi kaikki torstaina testattavat rastit aseenkäsittelystä ja sotilaan yleisistä taidoista kuten ensiavusta ja aseenpuhdistuksesta.




Tiistai: AUK ja ampumarata

Jo tutuksi tullut Mikkelin ampumarata on viikko-ohjelmassa iloinen yllätys. Se on paikkana mukava, ja fiilis nousi todenteolla kattoon kun linnut alkoivat laulamaan, lumen alta paljastui maata ja aurinko paistoi. Varmoja kevään merkkejä näinkin aikaisin vuodesta.
Itse ammunnat menivät kohtuullisella tasolla, joskin jokin häiritsi keskittymistä sillä ihan huippusuorituksia omaan tasoon nähden ei tullut, se oli enemmänkin sellaista räiskimistä.
Soitinpa safkiksella töihinkin ja siellä kuului asiat menevän mallikkaasti.

AUK kutsuu sillä yksikköön palatessamme oli seinälle ilmestynyt halukkuuslomake jonne merkitään omat toiveet jatkon suhteen. Omalla kohdallani kaikki muut paitsi AUK-paikat oli jostain syystä mustattu, joten se nyt sitten kutsuu ainankin.
Nyt täytyy vaan löytää se terävin särmä takaisin ja vetää täysillä ettei homma tyssää, pitäkäähän peukut ja pottuvarpaat pystyssä.




Keskiviikko: Polttotaistelurata ja kyyneliä

Tuhannen **llin bokserit päälle! -kuului käsky tiistai-iltana. Keskiviikon ohjelma käsitti torstain testiin valmistautumista ja polttotaisteluradalla käynnin. Intin bokserit siis päälle, sillä tässä leikissä on ilmeisesti vaatekappaleetkin joskus ottaneet vähän tulta. Mielestäni boksereiden palaessa on kuitenkin ihan toissijaista minkä merkkiset ne on...

Paljon puhuttu kyynelkaasukontti oli myös keskiviikon ohjelmassa. Alkuun mentiin ihan tiiveyskokeena nasset päällä ja päivän päätteeksi halukkaat saivat kokeilla onneaan ilman kaasunaamaria. Ajattelin että kerran kun täällä ollaan niin mennään sitten. Kuvittelin että kokemus olisi jotakuinkin maatajärisyttävän astmaattinen loppupäivä, mutta eipä tuo nyt yskittänyt kuin tovin ja aukaisi vähän tukkoista nenää. Olen tietenkin harjoitellut marlborolla jo vuosia, haha. Pidemmän aikaa kopissa viettäen, tai vahvempaa kaasua hengitellen on vaikutus vähän eri kaliiperia, mutta näin tällä kertaa.




Torstai: Viikkokokeet ja sotilaan taitojen rata

Helpoin päivä tähän mennessä. Aamusta auditoriossa pidettiin viikkokokeet, jotka menivät osaltani penkin alle. Olin lukenut ahkerasti mutta koska tein pari tyhmää virhettä (väärästä vastauksesta miinuspiste), sain tulokseksi 10/20. Jäin myös miettimään paria kohtaa, ja siksi muutama erittäin helppo kysymys jäi myös vastaamatta 30sek ajan puitteissa.

Asekäsittely- ja taitorata olivat vuorossa seuraavaksi. Liikkeelle lähdettiin tupajärjestyksessä, ja koska paikkani on ykkösjoukkueen ykköstuvassa pääsin ensimmäisten mukana liikkeelle ja vastaavasti ensimmäisten mukana takaisin yksikköön.
Radalla oli 12 rastia joista saa 0 - 2 pistettä. Hylätyn, eli 0 pisteen rastin joutui uusimaan.

Rata alkoi varustarkastuksella, jonka jälkeen siirryimme takametsään ea, syöksy ja ilmahälytys -rasteille. Toimin parirasteissa parin vanhempana, sillä olenhan vanempi. Nämä menivät osaltani huonosti eli sain jokaisesta vain yhden pisteen. Kun lähdimme hiipimään ylävalmiusasennossa, kuulin laukauksia ja näin vihollisen edessä noin 100 metrin päässä. No kuten koulutettu niin heittolaukaus ja maihin. Rastin pitäjä oli kuitenkin jossain välissä piipertänyt "ilmasuojaan" tms. josta yksi miinuspiste. Puolustuksekseni liki koko ryhmä teki heittolaukauksen ja veti maihin, eli rastin pitäjäkin olisi voinut toki käyttää hoksottimiaan.

Heti perään oli EA -rasti, eikä siteeni ollut kummoinen. Sain kuitenkin yhden pisteen. Kolmantena etenimme syöksyen 100 metriä edessä olevan pesäkkeen luo joka oli määrä tuhota kranaatilla. Vaihtimen käytöstä tuli miinuspiste koska en aina varmistanut jos syöksyin pikkumatkan. Kranu lensi juuri sinne minne pitää joten sain täydet pisteet.

Pesäkkeen takana oli rasti tunnussanan käytöstä josta siirryimme satakunta metriä eteenpäin telamiina, kes ja puolustusammuntarasteille. Tässä kaikki rastit menivät nappiin poislukien telamiinarasti jossa olisi ilmeisesti pitänyt vielä kovemmalla silmällä tähystää vihollisen tulosuuntaa. Tähystin rastilla tulosuunnan ja tulialueemme välillä, joten jälleen kerran omia aivoja ei kannata käyttää.
Saimme ylimääräiset lippaat joihin oli laitettu mukaan hylsyjä simuloimaan virheenpoistoa. Kaikki meni näiden osalta nappiin ja bonuksena kerroin myös tstparin tilanteen valvojalle.

Viimeiset kolme rastia olivat suojeluvaroitus, -hälytys ja kasarmilla aseenputsaus. Sain varoituksessa kamat päälle alta kahteen minuuttiin, ja hälytyksessä nassen päähän ihan hyvin. Ongelmia tuli huurtumisessa sillä naamari oli pesty edellisenä päivänä ja se oli vielä vähän kostea. Vedin turkasesti henkeä ettei naamari huurtuisi, ja sainkin rastilta täydet pojot.
Rastin pitäjä marssitti meidät nasset päässä muutaman sata metriä takaisin yksikköön. Pieni soija alkoi kieltämättä pukkaamaan tuossa rupeamassa. Kassulla tehtävämme oli purkaa, putsata ja kasata ase 90 sekunnissa josta siis sai täydet pisteet. Aikani oli 70 sekuntia.

Lopputulos: 20/24 pistettä. Ilman muutamia hölmöjä mokia olisi tulos ollut täydet, mutta tästäkin tuloksesta saa ilmeisesti kuntsarin joten sen suhteen oli ihan mukava lähteä lomille.




Torstain lomillelähtö

Radan jälkeen meillä oli runsaasti aikaa siivota ja hoitaa kaapit kuntoon. Kaappihan ei kummoinen temppu ole kun sitä ei päästä sekaiseksi. Ruokailu oli klo 16.40, ja luutnantti päätti noin viittä minuuttia ennen ruokailuun siirtymistä että tupakaappien päällä oleva pöly tulee poistaa. Tehtävä oli tähänastisen armeija-aikani vaarallisin sillä heppoisten kaappien päälle kiipeilivät tietenkin tuvan pisimmät. Kaapit saatiin putsattua, ja siirryimme todellista pikamarssia syömään hernekeittoa ja pannukakkua.

Bussinvalvoja kun olin, pääsin heti ruokailun jälkeen lomalle puoli tuntia muita aikaisemmin. Kävin tuvan alikersantin kanssa hakemassa sotkusta takeaway kupin kahvia ja menin busseille odottelemaan muita. Pääsimme hyvin matkaan, sillä otin jo odottaessa pihalla kaikilta nimet ylös ettei kuskin saapuessa tarvinnut kun nousta bussiin.




Ei homoo jos ei kato silmiin

Sattuneesta syystä harrastukseni lukkopaini ja BJJ Järvenpään Sisugymillä ovat vähän jääneet tässä intin tohinassa. Aluksi ajanpuutteen vuoksi kun viikonlopun menot pitää priorisoida, ja sen jälkeen polven reistaillessa. Polvi on kuitenkin *kop kop* tuntunut viimeisen viikon pelittävän ihan mallikkaasti joten päätin kokeilla onneani tatamilla.

Perjantaina kävin töissä jututtamassa Aria parin tunnin verran josta jäi tosi hyvä fiilis. Päivän päätteeksi päätin mennä käymään salilla näyttämässä naamani ja todistamassa etten ollut ihan kokonaan kadonnut. Matkalla funtsin että kestääkö paikat ja osaako sitä enään mitään.

Salilla oli monta iloista tuttua vastassa ja fiilis nousi heti kattoon. Aamuista kuittailtiin tietenkin vähän hyvällä huumorilla. Lämpöjen jälkeen harjoiteltiin alasvientejä pystystä joka oli polvelle potentiaalinen hazardi. Rollailu, eli kansankielellä muutama kevyt erä, meni oikein mallikkaasti ja huomasin että taidot olivat vielä kutakuinkin tallessa. Ensimmäistä kertaa sitten peruskurssin tuli kuitenkin sellainen fiilis että laatta lentää ihan just, mutta jatkoin kuitenkin loppuun naureskellen sotkun seinällä olevalle julisteelle jossa lukee "Intti - Suomen suurin kuntokoulu". Tosiasiassa fiilis saattoi johtua myös innokkuudestani sekä kahdesta viimeisestä vastustajastani joilla on painoa 30 - 40kg enemmän kuin minulla.

Paluusta tatamille tuli oikein hyvä fiilis ja paikatkin säilyivät ehjinä. Jos aika sallii käyn kyllä uudestaankin kääntymässä ja aloitan taas täysipainoisen harrastamisen intin jälkeen. Pienenä mainoksena Sisugymille suosittelen harrastuksia muillekkin sillä kokonaisvaltaisempaa mutta vaihtelevaa yksilötreeniä saa hakea :)




Kosinta

Viimeisenä muttei todellakaan vähäisimpänä on iloni ilmoittaa että ystävänpäivänä pujotin sormuksen rakkaan Paulani vasempaan nimettömään. Olin hautonut ajatusta jo pidemmän aikaa ja ystävänpäivä jos joku on maino päivä tälle kysymykselle.
Häitä saadaan odottaa vielä muutama vuosi sillä kiirehän tässä ei ole mihinkään. Eleenä tämä kuitenkin vie suhdettamme askeleen eteenpäin vakavampaan ja sitoutuneempaan suuntaan.